Kraftwerk Suvilahdessa 13.8.2009

Make no mistake, Kraftwerk on tehnyt vuosien varrella loistomusiikkia. Mutta eilinen keikka oli silti mielestäni fanien aliarviointia: Olin paikalla myös Jäähallissa 2004, ja show oli visuaaleja myöten melkein samassa kuosissa kuin tuolloin, yli viisi vuotta sitten. Voihan jämähdys.

Musiikillisesti ja teknisesti suoritus oli ongelmaton, ja kuten Krarftwerkin tapauksessa saattaa olettaakin, eleetön. Vanhat suosikit lämmittivät mieltä, erityisesti Trans Europe Express jylläsi vastustamattomasti hienosti musiikkiin synkronoituine taustavideoineen, mutta kaikesta huolimatta korvien väliin jäi kertauksen maku.

Ehkä vielä kerran lähden kuuntelemaan vanhaa Voimalaa, sitten kun on tullut aika tehdä retro-kiertue vanhoilla soittimilla ja miehityksellä. Jotenkin sitä jaksaisi paremmin katsella miehiä, jotka seisovat välinpitämättömän näköisinä paikallaan, jos tietäisi, että tuossa on nyt tosiaan se ryhmä, joka oli synnyttämässä elektronisen musiikin populaarihaaraa 70-luvulla. Nelikon uusi jäsen, Florian Schneiderin korvannut video-mies Stefan Pfaffe, on vaan lavalla häiritsevän nuoren näköinen harmaapäiden rivistön hännänhuippuna.

Pentelelen keikalla eilen tuli pitkästä aikaa kuvaultua musiikkiesityksiä. Ympyräpolarisoivalla suodattimella sateisesta kesäillasta tuli salaman avustuksella melko hauskat sävyt.

Katso koko setti Flickristä.

Sitä ollaan joululomalla ja hyvin paljon elossa, vaikkei sitä blogiaktiivisuudesta voisikaan päätellä. Tai ehkä juuri siitä. Joulukortteja en tänäkään vuonna ole lähettänyt kenellekään, ylläoleva toimikoon sellaisena lukijoille.

Vielä olisi vähän siivottavaa ja pakattavaa ynnä muuta joulupaon valmistelua, kenties ehdin vielä pistäytymään Vanhan joulumyyjäisissäkin tänään. Matkalukemistoon kuuluvat ainakin joulukuun Monocle ja Le Monde diplomatique-käännös Ympäristö-Atlas. Jälkimmäisen tekijöille sivuhuomautuksena mainittakoon, että Baikal-järvi ei sijaitse Kazakstanissa, vaan itäisessä Siperiassa. Kazakstanin itäosissa oleva suuri järvi on nimeltään Balkhash (kuva s. 31 artikkelissa Neuvostoajan ydinsaateet myrkyttivät maan ja veden). Ylimalkaisuudentunne ja viittausten puute vaivaa muuten mainiosti toimitettua kirjasta, sellainen jonkinlainen koulukirjamainen mielipiteiden perustelemattomuus ja liiallinen yksinkertaistaminen, jonka nieleminen kyseenalaistamatta harmitti jälkeenpäin yliopistoaikoina.

Ehkä se rauhakin tästä lomasta vielä löytyy, nyt on ollut vähän turhan paljon kaikkea puuhailtavaa.

Konehuoneessa oli ongelmia viime viikonlopusta alkaen (6.12.-8.12.), minkä vuoksi kuvitelmaa-blogiin ei päässyt viime päivinä. Pahoittelut yrittäneille.

Tähän aikaan sykystä tuntee olevansa kerrankin samassa tahdissa (muun) luonnon kanssa — ainakin aamuisin: auringonnousun heräävän kaupungin ylle maalaamissa väreissä on jotain sykähdyttävää. Muutamien viikojen kuluttua öisin tiivistyvä vesi peittää mustat peltikatot huurreharsolla, jonka yhä ylös yrittävä lähitähtisäde sulattaa rännien tip tipoiksi. Ja sitten ne kuuraiset vaahteranlehdet kuuraisella nurmella. Ja se vaakaräntä. Ja katukuiluissa vallova paholaisenkura: suttuinen loska, joka kastelee ja tahrii kengät ja housut polvia myöten. Ja se ensilumi, joka kuin ihmeen kaupalla näyttää pysyvän maassa — tai olisi pysynyt ilman tuota viikonlopun yli kestänyttä tauotonta vesisadetta.

Helsingin syksy on drama queen.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Martin McDonagh
Kuvaaja: Eigil Bryld
Pääosissa: Colin Farrell,Brendan Gleeson, Ralph Fiennes
Valmistumisvuosi: 2008

Ei pidä antaa hölmön suomenkielisen nimen “Kukkoilijat” hämätä: McDonaghin irlantilaisten palkkamurhajien ahdingosta kertova elokuva ansaitsee kannuksensa. Hankalia ja traagisia aiheita käsittelevä teos tihkuu välillä melko mustanpuhuvaksikin äityvää huumoria, mikä saa pahan olon pysymään aisoissa, mutta vain hädintuskin.

McDonagh onnistuu Farrellin, Gleesonin ja Fiennes’n mainioiden näyttelijäsuoritusten kautta kertomaan jotain hyvin keskeistä sukupolvien väkivallan ja siihen nivoutuvien sotilaallisen kunniakäsitysten kyllästämien miesten maailmankuvasta ja samalla esittelemään Belgialaista Bruggen keskiaikaista kaupunkia mitä tyylikkäimmällä tavalla. Farrellin näyttelemän Ray:n törmäily jouluisen idyllisen kaupungin turistikulttuurin kanssa saa aikaan herkullisia tilanteita, jotka naurattavat, vaikkei se poliittisesti aivan korrektia olisikaan.

Päätin vajaa kuukausi sitten vähentää reilusti lihatuotteiden osuutta ruokavaliossani. Jos kerran tulen aivan yhtä hyvin (ellen paremmin) toimeen kala-, kasvis- ja maitotuotteita sisältävällä ruualla, niin miksi söisin rutiininomaisesti lounaaksi pihviä tai lätkisin leivän päälle meetwurstia? Päätin parantaa ainakin omaatuntoani, jos ei muuta, tulemalla pääosin toimeen ravinnolla, jonka tuotantoketju, ja siten ympäristönkuormittavuus, on aiempaa matalampi. Eläinten oikeuksien raivokas puolustaja en ole, mutta en kyllä tuotantoeläinten elinkareen “luonnollisena” vaiheena kuuluvan lahtaamisen ajatuksesta nyt niin erityisen innostunut ole. Ruohot valittaa vähemmän.

Eläinten tappamista sinänsä en vastusta, esimerkiksi omaan käyttöön metsästäminen voi varmasti olla ihan jännää, ja palkitsevaakin puuhaa. Ja sikäli rehellistä, että siinä koko ketju metsässä tallustelevasta elukasta lautaselle on näkyvissä. Samoin joillakin alueilla eläimet saavat karusta maasta itselleen riivittyä ravintoa silloinkin, kun esim. viljatuotteiden kasvattaminen ei ihmiseltä onnistu. Silloin on toki järkevää (ellei suorastaan pakollista) hyödyntää tämä jalostettu energia ihmisravintona. Globaalisti nähtynä yltäkylläisesti Suomessa eläessäni minun on mahdollisuus valita mitä syön. Toisaalta lähikauppojen ja lounasravintoloiden valikoimat ainakin Helsingissä ovat niin hyvät, että lihan pudottaminen ostoskorista onnistuu vaivattomasti.

Dietti on mennyt aivan mainiosti, kalaa on tullut syötyä paljon entistä enemmän, ainakin kerran viikossa, ja olo on ollut ystäväpiirissä raivoavassa flunssapyörremyrskyssä hävintäänkin yhtä hyvä kuin ennen. Mieli on myös keventynyt rahtusen, koska on yksi henkilökohtainen pitäisi-saada-aikaan vähemmän.

Vanhemmillani on kuulemma jo jänö odottamassa pakkasessa lasten syksyistä vierailua. Ei syytä huoleen: en aio vaatia pelkkää lanttua, vaan osallistun yhteiseen ruuanlaittopuuhailuun ja sen tuloksista nauttimiseen täysin siemauksin. Juhla on juhla, ja uhri lienee puputtanut henkensä pitimiksi lähinnä marjoja, jotka muuten olisivat jääneet metsään maatumaan. Paljon enemmän merkitystä on sillä, mitä päivittäin syön kuin ohimennen.

Tiedän, ettei tällä paljon maailmaa paranneta, mutta jos ihmiset muuttavat käyttäytymistään edes sen osalta, mikä on heille helppoa, niin ehkä meillä on muutaman kymmenen vuoden kuluttua hiukan vähemmnän kiroilemisen aihetta.

Päivän aikana tuli duunissa ihasteltua varsin näyttävää matapaineen ylitystä tutkakuvien avulla. Nappasin nyt illalla kokeeksi tämän päivän sadetutkakuvat talteen Helsinki Testbed-sivulta ja koostin niistä animaation. Kuvat ovat siis 5 minuutin aikaresoluutiolla ja torstailta 2.10.2008 alkaen aamuyöstä n. klo 03 ja päätyen n. klo 23 Suomen aikaa.

Animaatiossa näkyy kauniisti tänään Suomenlahden ja Helsingin yli sujahtanut ja rannikkoa itään jatkanut melko kompakti matalapaineen keskus, joka aiheutti katutasolla vähemmän hurmaavan jalankulkukelin.

YouTuubattu video ei ole hirvittävän kaunista katseltavaa, joten jos kaistaa ja kärsivällisyyttä riittää, voit ladata animaation myös QuickTime-muodossa (n. 12Mb).

Elokuun puolivälissä luin ensimmäisen kerran Carrotmobista Roope Mokan Jaiku-viestin herättämänä. Kiinnostuin heti: tämä käänteisen ostoboikotin ideahan voisi tosiaan toimia, jos vaan saadaan riittävästi ihmisiä kiinnostumaan. Tapahtumaan osallistuminen pitää olla mukavaa ja innostavaa, ei kurjistelua ja protestointia.

Elokuun 28. päivä nimen Porkkanamafia saanut suomalainen löyhä “pörinäpoppoo” on ollut aktiivinen ennen kaikkea niin sanotuissa web 2.0 -palveluissa: keskustelu- ja tiedotusvälineinä ovat toimineet Jaiku, wikit, Facebook, Friendfeed ja erinäiset blogit. Aktiiviporukka on toki kokoontunut suunnittelemaan ensimmäistä tempausta kasvokkainkin kerran viikossa Demos Helsingin byroolla. Näihin kokouksiin ei ole itse osallistunut, mutta silti tunnen olevani jotenkin löyhästi mukana, koska olen aktiivisesti seurannut ja kommentoinut esim. kokousten live-rapoja, joita osallistujat ovat kirjoitelleet Jaikuun lennosta kokousten aikana.

Porkkanamafia on saanut jo etukäteen varsin mukavasti huomiota, ei vähiten porukan Facebook-ryhmän huikean yli 4400 jäsenen ansiosta. Tänään on sitten totuuden hetki: miten ensimmäinen mobbaus Juttutuvassa sujuu. Facebookin kautta lähes 500 henkeä on ilmoittautunut osallistuvansa tänään 27.9. klo 18.30 alkavaan tapahtumaan, yli tuhat on ilmoittautunut epävarmoiksi. Mielenkiintoista nähdä miten paljon jengiä todella tulee paikalle ja miten koko konsepti toimii.

Kamera lähtee kantoon, katsotaan nyt sitten miten paljon ravintolan ympäristössä tai varsinkaan sisällä kehtaa kuvata. Kuvia kerätään Flickr-palveluun Porkkanamafian ryhmään. Livevideota saattaa olla saatavilla Porkkanamafian nettisivuilla, jos ei palvelimet ihan kykkää.

Ja mitä kaikkeen muuhun tulee:
Helsinkiä kuten se nyt on
ei enää ole.