Räntää tulee pitämättäkin

Vuosi on kääntynyt uudeksi ja ilma räntäsateikseksi, blaah. Uuden vuoden juhlinta tuli ja meni, viikonlopussa ehti tapahtua paljon ja nukuttua tuli vähän ja vääriin aikoihin. Kiitos ystävät juhlista, jatkoista ja seurasta jälleen kerran. Vaikka oli kivaa, nyt on hieman vaikea olo. Vähän niin kuin olisi reputtanut paska jätkä -peruskurssin. Kiitos ja anteeksi melkein-E.

Löysin Anttilan ale-hyllystä Mobyn levyn 18, joka onkin soinut tänään ahkerasti. Fiilismusiikkia, josta ei tahdo oikein löytyä yksittäisinä hahmottuvia helmiä. Sopii kyllä tähän mielentilaan ja ulkona pyörivään pärskypromoottoriin mainiosti, kuten myös lepattavaliekkinen kynttiä ikkunalla.

Keisarikunta-leffa piristi iltapäivää leppoisuudellaan ja musiikillaan. Pariin kitaransoittelukohtaukseen oli saatu hienosti mukaan sitä fiilistä, jota muutaman kerran on itsekin saanut kokea LiLan lauluiltojen loppuvaiheissa, ystävien istuskellessa pimenevässä kesäisessä illassa, mukana kitara, joku joka osaa sitä soitaa ja vielä vähän ääntä kurkunpohjalla. Emma Salokosken elokuvallinen ensiesiintyminen ei nyt varsinainen luonnerooli ollut, mutta ihan hyvin hän siitä suoriutui. Lavalle päästyään Emma toki loisti vakuuttavasti myös kameralle. Leffaa tehdessä on varmasti myös ollut musiikillisesti melko hauskaa, sillä Emman lisäksi pienessä sivuroolissa oli Kwanin Tidjân ja musiikin orkestroinnista vastasi Marzi Nyman.

Edessä rikkinäinen viikko, pitäisi jälleen lähteä työmatkalle Viroon pariksi päiväksi. Jotain ryhdikästä olisi hyvä aloittaa tässä alkuvuodesta. Tuntuu, että aika vaan lipuu käsistä eikä oikein mitään saa aikaan. Jos vaikka saisi aloitettua kyudon treenaamisen uudelleen. Tai ilmoittauduttua työväenopiston puutyökurssille. Tai jotain.