Raflavaunussa matka ratkeaa

Takaisin Helsingissä. Tuli valokuvattua, saunottua, kahlailtua lumessa joka oli vielä aikaisemmin aamulla kantavaa, valokuvattua, heräiltyä hammästyttävä aikaisin ja valokuvattua. Niin ja katseltua telkkaria.

Johtopäätös tuon jälkimmäisen osalta on kyllä edelleen se, että enpä taida viitsiä näköradioon investoida. Leffoja voi vuokrata tai käydä katsomassa teatterissa, sarjat eivät jaksa kiinnostaa. Tai ihmiset, jotka haluavat viidennesmiljonääreiksi. Tai ihmiset, jotka ovat niin vaarallisia liikenteessä itselleen ja muille, että ohjelman tekijät  ostavat heidän rumpukalvonmurskaimeksi muutetun autonsa 10000 punnalla ja se räjäytetään jossain keskellä englantilaista peltoa.

Paluumatka junassa sujui yllättävän nopeasti Lonely Planet Chinan ja täyden ravintolavaunun satunnaisten tuttavuuksien kanssa. Tungoksesta oli kerrankin hyötyä huonosti pikkupuhetta osaavalle satunnaiselle matkailijalle: juttelin ensin keski-ikäisen valtion virkamiehen kanssa valtion palkkausjärjestelmän uudistuksesta ja sitten sähköteekkarin ja klassisen baletin opiskelijan kanssa mm. matkailusta, magneettilevitaatiosta ja tanssijoiden vakuutusturvasta. Ei hassumpaa ajanvietettä. Ainakin parempaa kuin telkkarin tuijottaminen.