Eilen tehtiin porukalla autoretki saaren pohjoisosiin. Uaz-maastopakettiautosta tehtiin pikkubussiin pakattiin lisaksemme Rosh & Baz, Jo & Russ ja Dennis. Kuski ajoi meita taitavasti pitkin saaren monttuisia maastoteita katsomaan huikaisevia rantamaisemia jyrkkine kalliopudotuksineen, luolineen ja horisontissa mantereen puolella siintavine lumihuippuisine vuorineen. Talla on vanha shamanistinen uskonto viela ainakin jonkin verran voimissaan, erityisiin paaluihin ja niita ymparoiviin puihin on sidottu paljon erilaisia kankaankappaleita tuottamaan onnea. Napsittiin Roopen kanssa jarkyttava maara kuvia.

Tuntuu, etta koko saari on joko kalliota tai hiekkaa, varmaankin jaakauden jaanteita. Hiekkarantoja on paljon ja yhdessa vihreiden nummien kanssa ja muodostavat uskomattoman pittoreskeja lumihuippuisten vuortan kehystamia maisemia. 15 asteen paivalampotilat eivat tosin ole antaneet juuri aihetta rantalohoilyyn.

Tultuamme takaisin majoituspaikkaan alkuillasta oli aika lahtea kokemaan Baikal-jarven veden virkistava vaikutus. Mina vedin muutaman vedon hyisessa vedessa, Migutse kastautui ja Roope tyytyi dokumentoimaan tapahtuman. Aikamoista avantouintia, taytyy sanoa.

Uimareissun jalkeen olikin paivallinen jo katettu ja myohemmin illalla menimme porukalla rannalle nuotion ymparille istuskelemaan. Aika meni rattoisasti n. klo kolmeen yolla (polttopuut loppuivat) keskustellen kaaikenlasta, siemaillen votkaa ja puolentoista litran pulloissa paikallisesta kaupasta ostettua olutta. Russ & Jo olivat tavanneet irlantilaiset Bazin ja Roshin matkan varrella ja molemmat pariskunnat olivat aivan loistavaa seuraa. Miten voikin olla niin haikeaa erota vain parin paivaa tuntemistaan ihmisista tanaan aamulla, kun meidan piti lahtea takaisin Irkutskiin. Vaihdoimme toki mailiosoitteita, toivottavasti tosiaan tulee pidettya yhteytta ja tavattuakin viela joskus.

Tama koko saarireissu majoituksineen, ruokineen ja matkoineen maksoi meille yhteensa n. 5500 ruplaa. Emme ehtineet kiireessa kayda nostamassa rahaa Irkutskissa ennen lahtoa, mutta onneksi sveitsilainen Dennis lainasi meille puuttuvat 400 ruplaa. Ehdottomasti suosittelen kayttamaan pari paivaa Olkhon-saarella, mikali siihen on mahdollisuus.

Nyt istumme autossa odottelemme etta lautta viesi meidat takaisin mantereelle. Isantamme ja kuljettajalle Valeri sanoi tunti sitten, etta lautta lahtee ehka kahdeltatoista, ehka puoli yhdelta tai myohemmin. Nyt olemme odottaneet lautan lahtoa yli tunnin, eika vielakaan ole mitaan merkkeja homman edistymisesta. Uusseelantilainen pariskunta tuossa edessa, varsinkin mies, vaikuttaa olevan aika kypsa odottamiseen, heilla olisi Irkutskissa bussi otettavana kiinni. Mutta minkas teet, kun kapteeni ei ilmeisesti ole viela saapunut paikalle. Valeria lainaten: "Das ist Russland".