Odottelua ja kylaidyllia

Pitkan Krasnojarskin ratapihalla tapahtuneen ekstrapysahdyksen (yli puoli tuntia) jalkeen rata kiemurtelee pitkanaikaa kukkulaisessa maastossa, joissa kuvattavaa riittaa enemman kuin edellisina paivina yhteensa. Alue on lahes yhtenaista kylaa, toiset talot enemman ja toiset vahemman hienoja. Siperian kuulua puurakentamista ja koristelua nakyy jo paljon talojen seinissa. Kukkulat nayttavat etaalta golf-rangeilta harvahkoine koivuineen ja vehreine heinikoineen.

Aikaa vastaan matkataan selvasti, puiden lehdet ovat viela hiirenkorvalla. Kullakin talolla on omat peltotilkkunsa ja tontin laidalla sijaitsevat, muovipussia pursuavat kaatopaikkamonttunsa. Paikallisasemien vihreilla penkeilla istuu junaa odottelevia kansalaisia. Avohakkuualueet kukkuloiden rinteilla nayttavat kesaisilta laskettelumailta. Lehmat ja vuohet hengailevat avolaitumilla omissa porukoissaan ja paidaton mies hieroo paataan pellonlaidassa sivuvaunullisen moottoripyoran paalla istuen.

Hollantilaisryhman opas Anna tuli juttelemaan kaytavalla. Hanella on jokin tuttava Irkutskissa, joka voisi kenties nayttaa meille paikkoja ja kertoa vinkkeja nahtavyyksista ja vierauluista Baikal-jarvelle. Loistavaa, tamahan sujuu mainiosti! Kannatti kayda eilen kyselemassa hanelta Irkutsista. Meilla saattaa siis olla seuraa ja venajankielentaitoista, ainakin hetkeksi. Taitaa olla paikallaan siirtaa kello Irkutskin aikaan (Moskovan aika + 5h).

Ainiin, hyttien avainasioita viela: kopit saa ulkopuolelta kiinni tavallisella kolmioavaimella, joten sellainen vai olla kannattavaa ottaa mukaan. Toisaalta tama tarkoittaa myos sita, etta kaikilla varteenotettavilla rosvoilla lienee myos ko. avain... Joka tapauksessa vaunupalvelijalta voi myos pyytaa hytin oven sulkemista.