Ulan Bator

Sateista aamupaivaa Mongolian paakaupungista. Saavuimme tanne aamulla, sateiseen kaupunkikierrokseen sopii hyvin piipahdus nettikahvilassa.

Moskova-Peking -junaan on ilmeisesti hyvin hankalaa saada lippuja, joten tavoitteena on nyt saada paikat Express-junaan, joka menee Hohhot-nimiseen kaupunkiin Kiinan puolella. Matkaamme joko sinne tai vaihdamme Pekingiin menevaan junaan ensimmaisessa Kiinalaisessa kaupungissa Erlianissa. Erlianista paasee Pekingiin myos bussilla. Tama olisi hieman katevampi vaihtoehto kuin menna paikallisjunalla Mongolian rajan laheisyyteen, taksilla rajalle, (toisella taksilla?) edelleen Erlianiin ja junalla Pekingiin. Katsotaan miten kay.

Eilen saimme todistaa Venajan ja Mongolian ei niin kovin tehokkaita rajamuodollisuuksia: Venajanpuolen rajakaupungissa istuimme nelja ja puoli tuntia, minka jalkeen Mongolian puolen vajaassa kahdessa tunnissa sujunut rajatarkastus kolmine eri lomakkeineen tuntui melkein siedettavalta. Passinnumero alkaa olla ulkomuistissa.

Aamulla junan konduktoorin koputellessa ovea saadakseen meidat hereille avautui ikkunoista kumpuilevien vuorten ymparoima aromaisema. Yksittaisia jurttia (mongoliaksi ger). Ratsastava paimen kaitsemassa hevoslaumaansa. Laudasta rakennetulla lisasiivella varustettu ger. Pieni kyla, jonka gereista osa oli muuttunut tiilitaloiksi, pihoja ymparoivat lapinakymatomat lauta-aidat. Ja sitten yhtakkia kaupunki tulee nakyviin kukkulan takaa. Tummanharmaa talomeri savuavine tehtaanpiippuineen muodostaa jyrkan kontrastin ymparoivien vihreiden kukkuloiden kanssa, vaikka satamaan kyllastyneet pilvet varastavatkin kuvasta kontrasteja. Taltako Frodosta ja kumppaneista mahtoi naytta esiteollinen Kontu?

Asemalla junasta nousevia turisteja tervehtivat jobbarit useista eri hostelleista yrittaen houkutella kulkijaa juuri heidan vierasmajaansa. Valitsimme UB Guest House -nimisen paikan Irkutskissa kuulemiemme suositusten perusteella, kanssamme viereisessa hytissa matkustaneet tanskalaiset tytot olivat menossa sinne myos. Hostellin ovella meita vastaan leijaili suitsukkeen tuoksu, mutta muuten tunnelma oli aika lansimainen. Huoneita on paljon ja tila on aika sokkeloinen. Eteistilassa on muutama sohva ja telkku, keittio on niin pieni, etta poydan aareen mahtuu istumaan vain kolme ihmista. Majoitus maksaa 5 USD/yo ja hilloleipa+tee -tyyppinen aamiainen kuuluu hintaan.

Paikka jarjestaa retkia Gobin autiomaahan (n. viikon reissu) ja Tereljin kansallispuistoon, johon olemme lahdossa huomenna kahdeksi yoksi. Ohjelmassa on ainakin kahden tunnin ratsastusmatka ja perinteista mongolielamaa. Saas nahda miten persaus kestaa. Perjantaina iltapaivalla tullaan takaisin Ulan Batoriin ja yritetaan lahtea samana iltana kohti Kiinaa.

Ihmiset ovat perusystavallisia taalla, vaikka hostellissa varoiteltiinkin taskuvarkaista. Samat kyrilliset kirjaimet ovat kaytossa taalla ja venajalla ja englanninkielisia kylttejakin on aika paljon. Hetkeksi torin laidalle mahtipontisia rakenuksia ihailemaan pysahtyvia turisteja kevyesti kasivarteen tokkivia kerjalaisia on jonkin verran, mutta ei haitaksi asti. Jalankulku autoteiden yli on suojateillakin puikkelehtimista autojen valeista.

Iloisia uutisia Visa-kortin kayttajille: ainakin Mongolian Trade & Development Bankin alakerrassa (Huldaany gujamj ja Baka Toyruu -katujen kulmassa) on pankkiautomaatti, josta voi nostaa paikallista kateista Visalla. Migutsen kolme vuotta vanha Lonely Planet kertoi, ettei kaupungista sellaista loydy. Nain se kehitys kehittyy.