Viimeiset kahvit

No toivottavasti ei nyt ihan sentaan otsikon mukaisesti, mutta pikakahvia kummempaa tuskin voi odottaa siperianjunassa. Hengaillaan viela taalla Moskovassa, tama aamu meni pakatessa, raahatessa tavaroita asemalle. Oikean lipunmyyntitiskin etsintaan ja Irkutsk - Ulan Bator -lippujen ostamiseen vierahtikin sitten sen verran aikaa, etta oltiin pitkalla iltapaivan puolella ennen kuin paastiin etsiytymaan kohti Kremlia.

Kremlissa kohtasimme turistihintoja, paljon lehtikultaa, kappeleita taynna ikoneita ja sotilaita nayttamassa mista saa kulkea ja mista ei. Paikallisen vartiokaartin sotilaspojat istuskelivat kasarmin ikkunoilla ja katutyomiehet pitivat pitkia taukoja.

Roope testaili eilen illalla lahetettya GPRS-yhteyden toimivuutta silla seurauksella, etta joitakin kuvia saatiin nettiin.

Hei, Moskova on aika jees kaupungiksi, ja tanne on helppo tulla junalla yon yli, suosittelen. Oikeastaan ainoa vaivalloinen asia on viisumien hankkiminen. Venajan perusteet olisivat hyodyksi, hyvin olemme kuitenkin parjanneet tahan asti. Junalippuja ostettaessa oli kylla aarimmaisen hyodyllista, etta pyysimme hostellin vastaanottopojalta lapun, jossa oli kirjoitetuna mihin junaan halusimme paikat. Sen avulla loytyi lopulta myos oikea lippuluukku.

Lounaalla kavimme Vanilla Sky -nimisessa paikassa lahella Punaista toria. Bortsh-keitto ja pelmenit maistuivat kuten myos palanpainikkeeksi nautittu Baltika-olut. Ja kylla se kahvikin ihan americanoa oli, vaikka tuplaespresson tilasin - riittavan lahelle oikein.

Pari tuntia viela junan lahtoon. Sen verran on tullut kaveltya, etta nelja paivaa junassa ei nyt ihan hirvittavasti harmita. Eikohan Irkutskissa taas olla kavelytuulella. Ennen perjantaita siis tuskin paasen verkoille, mutta kirjoittelen taas vihkoon muistiinpanoja ja lataan niita tanne kun seuraavan kerran nettiyhteys loytyy. Hauska nahda miten erilaista tekstia Migutse kirjoittelee omaan matkapaivakirjaansa, kaykaa vilkuilemassa.