Pysyvat hullut paivat

Pitka paiva Guangzhoussa. Saavuimme aamulla junalla Guilinista erittain hyvatasoisessa makuuvaunussa, henkilokuntana olleet nouret tytot puhuivat jopa melko ymmarrettavaa englantia. Laskimme, etta tahan mennessa reissun aikan junassa on tullut vietettya 8 yota ja yksi viela nukkumabussissa: Ei ihme, etta makuuvaunu tuntuu kotoisalta.

Etelan aamu tervehti meita kuumalla ja kostealla ilmalla ja asemalla oli vastassa ehka pahin ryysis koko matkan aikana, kun jonkin toisenkin junan matkustajat ahtautuivat samaan aikaan kapeahkon ulosmenokaytavan lapi ulos kaupungin pohjoislaidalla sijaitsevalta paarautatieasemalta. Majoitusta tarjoavia jobbareita oli aseman ulkopuolella yllatavan vahan, mutta tormasimme sentaan mieheen, joka tarjosi meille Jiang Ting Ge -hotellia lahelta Shamian Daon  aluetta, josta olimme matkaoppaiden perusteella kiinnostuneita. Pienen neutottelun jalkeen 3 hengen huoneen hintakin satiin neuvoteltua siedettavaksi (260 yuania/yo). Hotelli on meille ehka vahan liiankin siisti, mutta onpahan ainakin mukavuudet kunnossa ja suihkusta tulee lamminta vetta.

Virkistaytymisen ja pienen kasipyykkisession jalkeen lahdimme kavelle samoilemaan lukemattomien vierivieressa sijaitsevien vaate-, elektroniikka- ja laukkuliikkeiden tayttamille ostoskaduille. Fiilis oli kuin Stockan hulluilla paivilla, paitsi etta kunkin liikkeen kadulle ampuma poppimusiikki yhdessa kasiaan taputtavien sisaanheittajatyttojen ja -poikien kanssa lisasi kakofonia-aspektin vaentungokseen.

Kavimme syomassa Dim Sumia suurehkon ostospalatsin neljannessa kerroksessa sijaitsevassa ravintolassa, joka asiakasmaaraltaan muistutti opiskelija-aikojen Portsun ruokalaa klo 12 aikaan santillisten fuksien purkautuessa luennoilta. Jonottamaan emme sentaan joutuneet, vaan meidat ohjattiin samaan poytaan kolmen kiinalaisrouvan kanssa. Ruoka oli erinonmaista jalleen kerran; se kuittasi hyvin 20-tuntiseksi venahtaneen syomistauon.

Lounaamme aikana alkanut sade haiottasi vahan aiottua shoppailukierrosta, mutta paadyimme sentaan mainooon teekauppaan, jossa saimme maistella laajahkoa valikoimaa niin jasmiini-, oolong-, kuin vihreitakin teelaatuja. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus olivat erilaiset tee-karamellit ja -pikkuleivat. Pakkohan se oli sitten jotain ottaa myos repun taytteeksi.

Roope ja Migutse kaipasivat viela illalla hieman purtavaa, joten kavimme hotellin vieressa olevassa pikkuravintolassa syomassa. Mina jatkoin siita viela n. tunnin - puolentoista kavelykierroksella pitkin jokivarren neonvalojen loisteessa kylpevia rantabulevardeja kamera kaulassa. Usvaksi ilmaan leijumaan jaanyt sade korosti hienosti varivalojen hehkua ja oiset kadut kiilsivat katulamppujen loisteessa.

Hyvin toimeentulevannakoiset aidit olivat laittaneet alle kouluikaiset lapsensa iltavuoroon kauppaamaan pienia ruusukimppuja turisteille. Harskein temppu oli opettaa kakara tarrautumaan uhrinsa jalkaan anoen tata ostamaan muoviin kaarityn kukkasen. Kohderyhman valinta osoittautui tassa liiketomintaideassa kriittiseksi menestystekijaksi: Vahan itseeni kohdistuneen epaonnistuneen yrityksen jalkeen penska oli saanut sydankapysensa kanssa romantisella iltakavelylla olleen kiinalaistyton kyyneliin tempauksellaan. Poika katseli vieresta avuttomannakoisena, etta mitahan tassa uskaltaisi sanoa tai tehda. Touche!