Ratsailla

Toinen paiva Tereljissa on pitanyt sisallaan runsaasti liikuntaa: aamupaivalla parin tunnin patikointi ennen lounasta ja iltapaivalla tunnin-puolentoista maastolenkki hevosilla, jotka isantamme kavi aamulla kokoamassa laitumelta laheisista vuorisolista.

Paikalliset hepat ovat melko pienia, saka ehka n. 160-170 cm, sellaisia mukavan hallittavanoloisia jassikoita. Paikalliset miehet laukkaavat niilla pitkin aroa, me vain kavimme kiertamassa laheisen teravan huipun, sattumalta juuri sen, joka aamulla Roopen kanssa tuli huiputettua. Migutselle kerta ratsailla taisi olla ensimmainen, kommentteja loytyy blogista. Minulle jotain oli ehka jaanyt mieleen 6-7 vuoden takaisista parista issikkamaastosta (Annikalle terkkuja!). Onneksi vaille nimea jaanut ratsuni oli varsin saysea.

Ratsastuksen opettelu ihan kunnolla on edelleen todo-listalla. Tanne kun muuttaisi muutamaksi kuukaudeksi niin saisi varmaan harrastuksen aikakin hyvaan alkuun. Tammoista maatilamatkailuahan tama on, paitsi etta Suomessa ei pahemmin paase vuorille ihailemaan auringonlaskua. Jalat on kylla aika poikki kahden paivan reippailun jaljilta, mutta on sita nahtavaakin ollut paljon.

Isantamme innostui Roopen lappariltaan nayttamista kuvista niin, etta pitaa yrittaa huomenna loytaa Ulan Batorista paikka, jossa saisi niista muutamanb tulostettua paperille. Iho on tainnut saada vahan lisavaria taman paivan helteessa, katsotaan nyt kuinka paljon siita jaa jaljelle kun joskus paastaan taas suihkuun.