Vuoristokiipeilya hyvalla nakyma/vaiva-suhteella

Istun jurtassa (mongoliaksi ger) Tereljin kansallispuistoalueella. Saavuimme tanne Ulan Batorista puulenpaivan aikaan ja olemme jo ehtineet kayda patikoimassa laheisilla vuorilla. Mina ja Roope teimme hieman pitemman (tai ainakin jyrkemman) lenkin ja lievasti nilkkavaivainen Migutse vahan kevyemman reitin. Matakkal ylos piti valilla puuskuttaa, onneksi saa suosi meita jalleen kerran: kiivetessa sateli hieman vetta ja tuuli kuivatti mukavasti hikea otsalta. Kun siten paasimme Roopen kanssa huipulle, alkoi aurinko paistaa ja tarjosi mahtavat olosuhteet valokuvaukseen (huomaa, etta Roope on meidan kahden mielesta vahan liioitellut Photarin varisaturaation kanssa, olemme kiistelleet tasta aiheesta koko matkan :-) ) Liipasinsormi oli jalleen aika herkkana, tanaan tuli otettua n. 160 kuvaa.

Elama taalla ei nyt ole ihan niin alkukantaista kuin vois kuvitella: Isantaperheemme naljan jurtan pihaan tulee sahkolinja ja telkkariantenni pistaa esiin heidan gerinsa katosta. Laaksossa meidan alapuolellamme on turisteja varten rakennettu golf-kentta (sic!) ja lounaamme lisakkeena oli mm. pakasteranskalaisia.

Majoitus-gerimme sisutuksena on viisi kovahkoa puusankya, poyta ja kamina. Roope on laittanut hikiset sukkansa kuivumaan gerin koristelliseen tukipylvaaseen, mietin mahtaako se olla taysin sopivaa. Kalifornialainen Doug amjoittuu meidan kanssamme yhdessa viela ensiyon. Han on makaamassa Moskovaanpain viiden viikon reissulta Kiinassa ja perehtyy kiinnostuneena Migutsen LP California -kirjaan :-)

Tuntuu omiotuiselta, kun jossain tuolla vuoristossa kukkuu kaki.