Xi'an

Kolmas paiva tassa historiaa pursuavassa ex-metropolissa on kulunut saviukkojen ja provinssimuseoiden parissa. Lahdimme paikallisen turistitoimiston jarjestamalle kierrokselle, paakohteena terrakottasotilaat n. 50 km paassa kaupungista. Paluumatkalla tosin tutustuimme hieman elavaankin elamaan, kun osa bussin matkalaisista halusi reissun paatteeksi kayda viela keisarillisessa puistossa. Me muut vietimme leppoisan puolitoista tuntia istuskellen varjossa torin reunalla ja katsellen paikallisten miesten kisailua kiinalaisessa shakissa ja katsellen kauppiaspariskunnan(?) kaksivuotiaan tyton leikkeja.

Matkalla teimme useita pysahdyksia paikallista historiaa ja muinaisesineistoa esitteleviin museoihin, valilla oli hieman hankaluuksia erottaa mika oli naytostyyliin uudelleenrakennettua ja mika aitoa. Oli se Kiinan ensimmainen keisari Qui Shihuang kylla aika kovasti mahtipontinsuuden peraan, kun rakennutti itselleen 38 vuotta mausoleumia 700000 miehen voimin ja varmuuden vuoksi piilotti 6000 savisotilaan joukko-osaston viela maan alle. Vierailemistamme kohteista Quinling Underground Palace on vierailemisen arvoinen koko toisen kerroksen kattavan muinaisen palatsialueen pienoismallin vuoksi, muuten paikanpaalla itse hautakummulle kiipeaminen ei oikein avaudu. Varsinaisia kaivauksia keisarin kummussa ei ole voitu tehda kunnolla, muun muassa maaperan myrkyllisyyden vuoksi: Mauseleumiin kun mallinnettiin jokia ja jarvia elohopean avulla. Vierailu Hong Men Yan -nimisessa koyhahkossa museossa todisti, etta englanninkieliset tekstit eivat aina lisaa lansituristin ymmarrysta nayttelysta: Jotkut ilmeisesti sanakirjan kanssa kaannetyt sepostukset olivat kuin suoraan puppugeneraattorin tuottamia :-)

Varsinainen Terrakottasotilasmuseo on todella moderni naytostyyliin rakennettu kompleksi, jonka paahouikutukset ovat kolme hallien peittamaa avokaivantoa ja erillinen museorakennus, johomn on koottu esiinkaivettua esineistoa paikanpaalta ja vahan muualtakin. Paasylippujen hinnat ovat kohonneet liian korkeiksi monille paikallisille (100 yuania/hlo), mutta naytti sinne silti olevan melkoisesti tulijoita. Vuoden 2001 Lonely Planet tiesi kertoa paasymaksuksi puolet tuosta summasta. Korotetulla lipunhinnalla saa nyt valokuvata koko alueella, vaikka salaman ja kolmijalan kayttoa ei kylttien mukaan jostain syyta oikein haluttaisi sallia. Salamalla ei kylla kaivantojen kuvauksessa taisi paljon hyotya ollakaan, niin kauas ylaviistoon katsojat jaavat osittain restauroiduista hahmoista. Vaikuttava tuo rakennelma silti on.

Turisteista, tai ainakin heidan rahoistaan, otetaan taalla muutenkin ilo irti: Oppaamme kertoi, etta paasymaksu kaupunginmuurille on nousut viime kuussa 30 yuanista 50 yuaniin ja eilinen retkikohteemme Hua Shan -vuorialue oli juuri korottanut paasymaksuaan 70:sta 100:aan yuaniin. Koko tamanpaivainen retki kustansi meille kuljetuksineen 237 yuania per latty. Elaminen taalla on muuten viela suhteellisen edullista: kolme matkalaista heiluttelee puikkojaan ravintolassa 60-70 yuanilla sisaltaen oluet tai ylikansallisen kolajuomat. Monissa ravintoloissa on myos englanninkieliset menut, mika vahentaa sivistymattyman ruokailuun liittyvaa jannitysmomenttia. Shang De -hotellin aulahenkilokunta on ollut erittain proaktiivista matkajarjestelyjen suhteen. Ei reppumatkaaja oikein ole tammoiseen hyysaamiseen tottunut, ettei tarvitse itse muistaa kysella onko paivaretkia tarjolla, milloin bussi lahtee, tai mitenkohan paasisi seuraavaan kaupunkiin.

Huomenna illalla lennamme 1000 km matkan etelaan Guilin-nimiseen kaupunkiin, jossa majoitumme Guilin Flowers -hostelliin, dormipaikat on nyt varattu kahdeksi yoksi. Saimme lentoliput hommattua hotellin kautta varsin kohtuulliseen hintaan (700 yuania kpl). 26 tunnin junamatka soft-sleeper -paikoilla olisi kustantanut n. 450 yuania matkustajaa kohti. Meilla on Roopen kanssa enaa reilu viikko matka-aikaa jaljella, joten taytyy vahan oikoa mutkia.