Väsyttää

Päässäni soisi Remin Automatic for the People ilman levyäkin. Työstressi, kiire, ei ehdi, ei jaksa. Luulisi ettei valtiolla kesälomakuukausina moinen ole mahdollista, mutta kyllä vaan. Kun "säästää" aikaa softan suunnittelussa, niin tämä siitä saa: loputonta säätämistä, ei tämä toimikaan, ainiin tuokin, niinkö se pitikin toimia, joko sitä pääsee testaamaan? Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, tuskin viimeiseksi jää. Kymmenen tunnin koodauspäiviä ja silti tuntuu, että lopulta ei ehdi saada aikaan niin hyvää jälkeä kuin tahtoisi, mutta ei malta mennä sieltä missä aita matalin.

Kotiin seitsemän kahdeksan aikaan, mitähän minun pitikään -harjoituksia puolilleyöin keittiön ja sen toisen huoneen välillä, vatsa kipeä liian kiireisestä ja huonosta syömisestä, hartia krenkkaa ja rutisee, vanhoja pettävänkauniita mörköjä nousee ajatuksiin, kangastuksia, tuskallisia nähdä läpi. Antaa ukkostaa, kumauta Äijä vaikka ikkuna rikki, palauta jälleen oikean elämän prioriteetit mieleen, ei ihminen koneistoa varten vaan toisinpäin. Olisi joku, jolle puida nyrkkiä.

Huomaan tulleeni läheisriippuvaiseksi mesen välityksellä, sekin vielä. Vieroitusta kai pitäisi yrittää, ei ihminen jaksa olla olemassa itsensä ulkopuolella 24/7. Hyvä sentään, että astrot pääsivät ehjinä takaisin Kaliforniaan.