Lepopäivän ratoksi

Pakkaset näyttäisivät olevan laskusuunnassa ja tiukka työviikko edessä. Taka-alalla kummitteleva flunssanpoikanen hieman arveluttaa, mutta toistaiseksi tunnun olevan ihan kohtuullisessa työkunnossa. Asioita, jotka sen sijaan edesauttavat jaksamista, ovat auringonlaskuviisareita hitaasti mutta selvästi taaksepäin kääntävä maapallon kallistuminen tähän aikaan vuodesta, hyvä ruoka ja ystävien seura.

Alkuiltapäivän nenänpäätä nipistävän kävelylenkin jälkeen oli aika suunnata Anginan ja Erikin luokse syömään ja nauttimaan elokuvataiteesta Jean-Pierre Jeunet'n malliin. Kylmän talvisään inspiroimana päätin ehdottaa listalle gulassia, itse leivottua leipää ja omenatorttua ranskalaiseen malliin (Tarte Tatin), mikä ei herättänyt vastalauseita. Kahden viimeksimainitun kanssa pääsin kokeilemaan joululahjaksi saamaani Hans Välimäen kirjaa Koti keittiössä, joka on osoittautumassa varsin kelvolliseksi teokseksi.

Gulassin kaksituntinen keittoaika sopi hyvin yksiin sekä leipien että jälkkärin paistamisen kanssa ja tulos oli vähintään kohtuullisen onnistunut, vaikka kaupan homeiset paprikat korvatiinkin jauheella ja voitaikina ostettiin pakasteena liimailtavaksi tortun kuoreksi viidestä joulutorttukokoon optimoidusta palasta (kaikkea ei voi saada, kun joutuu sunnuntaiostoksille lähikauppaan). Tatinin torttu oli aika heviä kamaa, mikä ei suinkaan ollut suuri yllätys reseptin voi- ja sokerimäärien perusteella. Maku oli kyllä erittäin kohdallaan varsinkin vaniljajäätelön kera; Tuohon jos ei nälkä lopu, niin ihme on. Jälleen yksi syy hankkia uunia kestävä valurautapannu omaankin keittiökaappiin.

Vieläkin on vatsa pullollaan, vaikka ruokailusta on jo melkein viisi tuntia. Onneksi sentään en ole keittiössä työkseni, muuten varpaat häviäisivät näkyvistä aivan liian hälyyttävällä nopeudella. Mutta on se hauskaa puuhaa noin harrastuspohjalta.