Ruokalista on melko monipuolinen caesar-salaatista siskonmakkakeiton kautta burgereihin ja sisäfilepihveihin. Vinyylilevyn kansipahvin oloiseen kuoreen sujautettu lista sopii hyvin paikan rentoon mutta laadukkaaseen tyyliin. Pekoniburger on maukas ja vähän turhankin iso, viereisen pöydän ribs-annokset näyttivät myös varsin hyviltä. Pääruoka-annosten hinnat olivat siinä kympin ja kahden välillä. Lievää alkukankeutta toiminnassa oli havaittavissa, sillä sain annoksen eteeni vasta n. 1,5h saapumiseni jälkeen, mikä tosin lienee ainakin osaksi johtunut yksinkertaisesti henkilökunnan puutteesta. Palvelu sen sijaan oli erittäin ystävällistä ja viivästymistä pahoiteltiin useampaan kertaan. Asiakkaista oli sunnuntai-iltapäivästä parikymmentä, joista ruokailijoita ehkä 4-5 pöytäseurueellista.

Sieluköökin iltaohjelmasta ei vielä ole mitään kuvaa, mutta ilmeisesti puskaradio on jo toiminut välipäivinä niin tehokkaasti, ettei siellä tarvitse yksin istua. Tiskin päädyssä lepäävät levarit olivat sen näköiset, että ne saattaisivat olla iltaisin muussakin käytössä kuin taustamusiikin tuottajina, joskin paikka on kyllä leimallisesti keskustelu- ja ruokailuhenkinen. Kohtahan tänne uskaltaa jo ryhtyä toivomaan mukavaa laatutietoista kahvilaa.