Valokuvat arkistoon

Keskipitkän harkinnan jälkeen kävin eilen hankkimassa kaksi 250 gigatavun vetoista ulkoista kovalevyä digikuvien varmistettua tallennusta ja arkistointia varten. CD/DVD/Bluray/whatever -rintamalla nopein harppauksin tapahtuva tekninen kehitys, levyjen hallinnan ongelmat kunnollisen arkistonahallintasovelluksen puutteessa ja jonkinnäköinen epäusko nykyisten optisesti muokattavien medioiden tallenusvarmuuteen ja -pysyvyyteen saivat taipumaan koetelllun ja tallennuskapasiteettiin nähden jopa varsin edullisen kovalevyarkistoinnin kannalle. Ulkoiset kovalevyt saa napattua irti koneesta ja vaikka kaappiin siksi aikaa kun niitä ei tarvitse, minkä toivoisi vähentävän riskiä niiden sisältämän materiaalin tahattomasta tuhoutumisesta.

Vuodesta 2000 lähtien kuva-arkistooni on tähän mennessä kertynyt hieman reilut 20000 kuvaa, jotka vievät tilaa n. 34 gigatavua, josta 27 gigaa menee vuoden 2005 kuviin. Tilan kasvun selittää siirtyminen digijärkkäriin reilu vuosi sitten, mikä lisäsi sekä kuvien kokoa että otosten määrää. Kun käytän toista uusista levyistä pelkästään toisen varmistamiseen, lienee käytettävissä näin vielä tallennuskapasiteettia vähintään useiksi vuosiksi eteenpäin. Ja mikä parasta: ilman hässäkkää DVD-levyjen kanssa.

Kuvatiedostojen replikointi levyjen välillä hoituu ainakin toistaiseksi Allway Sync -ohjelmiston ilmaisversiolla, jolla on lisenssiehtojen mukaan 20000-tiedoston kuukaisittainen kopiointirajoitus (tosin vielä mitään herjaa ei ole tullut rajan ylittämisestä). Softa seurailee tiedostojen lisäämistä, muuttamista ja poistamista kahdessa tai usemassa määritellyssä hakemistossa ja synkronoi muutokset käyttäjän valitsemalla tavalla, mm. ajastetusti, käynnnistyksen tai uloskirjautumisen yhteydessä tai automaattisesti muutaman minuutin kunkin tiedoston muuttamisen jälkeen.

Harmillista kyllä, softan muistijälki saattaa kasvaa ainakin kyseessä olevalla määrällä tiedostoja varsin suureksi: juuri äsken huomasin sen haukanneen päivän verran pyörittyään yli 120 megaa keskusmuistia. Näyttäisi vähän siltä, ettei se siivoa kunnolla jälkiään synkronointioperaation jälkeen tai ainakaan vapauta käyttämäänsä muistia. Hmm.

Toinen harmillinen asia on Picasan taipumattomuus arkistoimiensa kuvatiedostojen siirtämiseen levyltä tai edes hakemistosta toiseen. Onneksi sentään suurin osa softalla tehdyistä kuvankorjausoperaatioista sekä suosikki-leimat tallennetaan keskustietokannan lisäksi kuhunkin hakemistoon tallennettavaan picasa.ini -tiedostoon. Tällöin uudesta paikasta uudelleen tuotavien kuvien yhteydessä kantaan palautetaan myös kyseiset kuvakohtaiset editointitiedot. Alkuperäisiä kuvatiedostojahan Picasa ei muokkaa vaan kirjoittaa käsitellyt versiot ulos ainoastaan pyydettäessä (export).

Labels-toiminnon avulla tehdyt ryhmittelyt katoavat muutoksen yhteydessä taivaan tuuliin, samoin ainakin punasilmäisyyden poistot. Koska ini-tiedostoihin tallennettavat suosikkimerkinnät (tähti) kuitenkin säilyvät tällaisessa operaatiossa, kannattaa kunkin labelin kaikki kuvat merkitä suosikeiksi ennen  mahdollista hakemistonsiirtoa. Näin ainakin voi hieman helpommin luoda uudelleen vanhat labelit valitsemalla hakemistoista tähtimerkinnälliset kuvat.

Kiusallinen piirre tuossa muuten varsin kunnollisessa ja ennen kaikkea helppokäyttöisessä ohjelmistossa. Aika monella kuitenkin joskus tulee vastaan jonkinlainen ympäristön muutos, joka edellyttäisi valokuva-hakemistojen siirtämistä. Nykyisellään Picasassa tuo on tehtävä CD- tai DVD-levyille tehtävien varmuuskopioiden kautta.