Yllätyskeikka

Mielenkiintoinen valokuvauskeikka tupsahti yllättäen tälle illalle: olin ottamassa ryhmäpotrettia vapaamuurariloosin jäsenistä. Kiertotietä ystäväni kautta tullut pyyntö paikata kuvaajaa, joka oli unohtunut kutsua paikalle, sopi olemattomaan iltaohjelmaani kuin harppi käteen, joten otin keikan vastaan kahden tunnin varoitusajalla. Peläten jo ennakolta hankalia kuvausolosuhteita väsäsin valkeasta kartongista reilun kokoisen heijastimen samavaloa varten, vaihdoin tuoreet akut ja heitin kuvausrepun selkään tietämättä tehtävästä oikeastaan muuta kuin että vapaamuurariporukasta on kysymys ja jonkinlainen ryhmäkuva pitäisi saada.

Eipä tuossa tietysti mitään niin kovin mystistä sitten ollut, joukko miehiä mustissa puvuissa ja kehnosti valaistu sali, business as usual. Sali oli kuitenkin sen verran pieni, etten voinut käyttää valovoimaista 50mm objektiivia, jolloin salaman tehokin hienon heijastimeni kautta jäi riittämättömäksi. Pöh. Salin tummasta katosta ja seinistä ei pahemmin heijastusapuja ollut, joten piti turvautua suoraan salamaan. Tuossa tilassa telineen nokassa oleva tehokas erillissalama isolla heijastimella olisi kyllä ollut aika mannaa, mutta sen roudaaminen kaupungin läpi tihkussa ja tuulessa ei.

Kaipa siitä ihan kohtuullinen tulos kuitenkin tuli lopulta. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista kokeilla virittää salama yksinään kolmijalalle, suunnata se kohteeseen hieman eri kulmasta kuin mistä itse ottaa kuvaa ja käyttää sitä langattomassa orjatilassa. Tuollaisessa tilanteessa ei ole juuri aikaa kokeilla ja säätää, vaan pitäisi tietää jo etukäteen mikä toimii. No kaipa tuo tietämys kokemuksen ja opiskelun kautta vähitellen karttuu. Muutama mental note pitää kyllä yrittää jo nyt laittaa muistiin seuraavaa vastaavaa tilaisuutta varten.

Tuskinpa tuollaisia työtehtäviä ihan heti tulee uudestaan. Tai mistäs sitä tietää, jos ovat kuvaan tyytyväisiä :-)