Pipo päässä pakkasella

Iltapäivän kävelylenkki pakkasen puraisemassa Helsingissä venähti 4,5 tunnin mittaiseksi, kun päätin ex tempore hypätä katsomaan talvista Suomenlinnaa. Melko hiljaistahan siellä oli, kuten aina talvisin, mutta muutamia pelottomia turisteja sentään käyskenteli pitkin valleja napsimassa toisistaan kuvia jääkarhujen maassa.

Ainiin, ja oli siellä joku menossa ihan naimisiinkin hunnusta ja kampauksesta päätellen.

Kuvausvälineet olivat mukana tietysti itsellänikin, ja akutkin kestivät kameran roikottamista kaulassa reilut pari tuntia ennen hiipumista. Nyt sitä ollaan sitten taas 134 ruutua ja 700 megatavua rikkaampia kovalevyn omistajia. Kaipa noista muutamaa ihan onnistuneinakin voi pitää.

Takaisin rantaan tallustellessani päätin mennä lämmittelemään korviani ja näppejäni Panimoon, kun lautta oli vielä Kauppatorin rannan päässä. Lämmittelyvisiitti taipuikin varsin helposti sienikeittolounaaksi (6¤) ja sen perään kahviksi Runebergintortulla (5,5¤). No, ehdin sitten sopivasti seuraavaan 40 minuuttia myöhempään lauttaan.

Illalla olisi ohjelmassa funkkia, huomenna aamiaista ja kuun vaihteen Himos-reissun suunnittelua päivällisen merkeissä. Olen tämän lisäksi onnellinen siksikin, että kotitaloani vastapäätä, kaudun toisella puolella on ehkä maailman kaunein seinä. Älkää ihmeessä korjatko tätä miksikään: