Rentouttavaa väkisinhiihtoa

Olipa hyvä olla metsässä pitkästä aikaa. Hieman suunniteltua hitaammasta aamusta huolimatta sain toteutettua eilisen ajatuksen hiihtoretkestä Kruunuvuorenselän tienoilla. Murtsikoita tulee käytettyä kovin vähän, muutaman kerran talvessa, mikä vähän harmittaa sikäli, että lumisessa metsässä ja meren jäällä on mukava rauhallisesti sivakoiden katsella lepäävää luontoa ja kuunnella omia ajatuksiaan. Höylätyt hiihtoladut sen sijaan jätän mieluusti vauhtihiihtäjille.

Tänään ei auringonpaisteesta saanut nauttia, mutta muuten keli oli oikein miellyttävä, eikä lähes suojalumi edes tarttunut kiinni pohjiin, vaikka olin sitä vähän etukäteen pelännyt. Tuli nähtyä Stansvikin 1830-luvulla käytöstä jääneet louhoskuopat, Kruunuvuoren huvila-alueen enemmän kuin vähemmän ränsistyneet puutalot ja aivan liian pitkä pätkä öljyvarastojen teräsverkkoaitaa siinä, mistä olisi mieli tehnyt metsäisen polun rantaan. Rannassa sitten harmitti, vaikka sen toki tiesin, että laivaväylät estävät hiitämisen jään yli Suomenlinnaan; moisesta suorituksesta olisi Anni Sinnemäkikin varmasti ollut ihan pikkuriikkisen kateellinen. [Onpa siitä jo kauan kun Ultra Bra oli äärimmäisen hyvä.]

Hyvästä kuntoliikunnasta käy moinen tällaiselle pääasiassa istumalihaksilla ja aivonystyröillä punnertavalle ihmiselle. Eikä kaakao missään maistu yhtä hyvältä kuin termoksesta kuppiin kaadettuna keskellä hiljaisuutta, vähän hikisenä kannonnokassa istuskellessa retkipatjan antaessa takamukselle lisäaikaa kylmettymistä vastaan. Kiitos Conrad J. van Houten, kiitos solumuovin keksiä, kuka sitten oletkaan.

D200:n tilaus on myöhästynyt toimitusvaikeuksien takia, eipä kovasti yllätä. Nyt ITbutiken varovasti arvelee saavansa kameraa toimittajalta 25. päivä helmikuuta, ja sitten vielä Tanskasta postitus. Taitaa mennä siis maaliskuun puolelle. Sitä odotellessa lisää kenties hieman puolueelista hehkutusta Darrell Youngilta.