Tappajapuikon pojan paluu

Lomalomaloma. Viimevuoden viimeiset lomapäivät tulevat käyttöön ensiviikolla. Alku ei kyllä ole niin kovin kaksinen varsinkaan lloppuviikoksi suunnitellun laskettelureissun kannalta: kipeytynyt alaselkä estää tehokkaasti kaikenlaisen taivuttelun ja tekee kävelystä köpöttelyä kengännauhojen sitomisen tuskallisuudesta puhumattakaan. Toivottavasti se tästä keskiviikkoon mennessä paranee, tai muuten reissu taitaa mennä pääosin huoltojoukoissa.

Huoltojoukoista tulee mieleen vastaava kaverireissu muutaman vuoden takaa, jolloin majoitusmökin puutteellisesti suureen ruokailijamäärään nähden varustetusta keitiöstä johtuen jouduin keittämään pastaa mikrossa lasisessa boolikulhossa. Se vasta oli hidasta, kun moista vesimäärää ei meinannut saada kiehumapisteeseen sitten millään, vaikka se oli etukäteen vedenkeittimellä lämmitetty. Saatiin sekin ruoka kuitenkin lopulta pöytään.

En todellakaan ole innokas penkkiurheilija, ilman telkkaria se taitasi olla vähän haastavaakin. Jotenkin tuntuu, että näissä Tornion talviolympialaisissa tulee Suomelle menestystä niin joka tuutista, että se vaikuttaa jo melkein epäuskottavalta. Vähän niin kuin pärjättäisiin yht'äkkiä Euroviisuissa. Tai kun kaverit pelaa vähän aikaa tahallaan huonosti säälistä, jotta se kehnoinkin saa hetken leikkiä taitavaa. Taitaa aika monelta mennä maanantai rokulin puolelle, kun Kauppatorilla ollaan hytiseviä ja humalaisia sankareita kaikki joskus yhden jälkeen yöllä Suomen lätkäjoukkueen saapuessa kansan juhlittavaksi. Kaipa tuo matsi on nähtävä jos ei muuten, niin ihan yleissivistyksen vuoksi. Melkein toivoisi, ettei Ruotsi kaadu, koska muuten sitä den glider inin määrää ei kestä elävä erkkikään.