Ajax in da house

Tuli eilen taas hämmästeltyä duunipalaverissa, että minkälaista osaamista sitä samassa talossa oikein onkaan. Paikalla oli kaveri, joka on koodaillut meidän ostopalveluillemme asiakkaiden sivustoihin integroitavia Ajax-tekniikalla toimivia webbisovelluksia (ks. Elisa ja Area). Noiden dynaamisesti säädataa meidän palvelimiltamme hakevien sivujen toteutustekniikkana on siis Javascript-sovellus, joka käyttää kommunikointiin XMLHttpRequest-oliota (ks. lisää aiempi postaus). Serveripuolelle on koodattu oma nopea webbipalvelin palvelemaan asiakkaiden selainten tiukkaan tahtiin lähettämiä datapyyntöjä, eli ilmeisen samoja ratkaisuja kuin mitä Google käyttää oman Suggest-palvelunsa toteuttamiseen.

Todella mielenkiintoista oli kuulla myös optimointiratkaisuista, joilla pyritään palvelemaan nopeasti karttatietoa paloittain tyyliin Google Maps. Sitä on itse jotenkin niin tuudittautunut korkean tason ohjelmointikielien alla olevasta järjestelmästä tarjoamaan abstraktiotasoon, että ei tule ajatelleeksi esimerkiksi tietojen järjestelemistä kovalevyllä siten peräkkäin, että hakuvartta ei tarvitse siirrellä turhanpäiten  (siihen kun menee aina 5 millisekuntia, jolloin koko muu järjestelmä pyörittelee peukaloitaan). Kyllähän minä sen toki tiesin, mutta jotenkin tuntui, että tämmöisiä nyt koodailevat vain jotkut gurut jossain kaukana.

Nämä ovat itse asiassa erittäin kauniita esimerkkejä siitä, kuinka käyttöliittymän asettamat vaatimukset, tässä tapauksessa vasteaika an liittyvät sellaiset, valuvat erittäin alas asti koko järjestelmän suunnittelussa. Jos näitä vaatimuksia ei tiedetä tarpeeksi ajoissa, niin huonosti käy. Samoin ottaa ohranen, jos tällaiset ominaisuudet (omat webbiserverit ja melkein-tietokannanhallintajärjestelmät) koodataan turhaan, vaikka loppukäyttäjä  ei niitä lopulta tarvitse.