Kesäloman pidennys

Luulin jo viime viikonloppuna, että tämä kesä oli tässä, vaan ei pidä luulla. Tiskailin tänään ystäväporukan mökkiviikonlopun synnyttämää astiamäärää hiki päässä ilman paitaa. Miten tiskatessa saattaakin aina tulla kuuma, vaikkei luulisi suorituksen olevan sieltä fyysisesti rasittavimmasta päästä.

Yhden päivän pidennys viikonloppuun oli mainio idea: saapumisen kauppareissuilla ja loppusiivouksessa menee kuitenkin aina sen verran aikaa, että niiden välissä tekee mieli rauhoittua paikoilleen enemmän kuin yhdeksi päiväksi. Mäntyharjulla paistoi aurinko ja vesi oli uimiseen parahultaista.

Jotenkin tämmöinen useamman päivän yhdessäolo tuttujen íhmisten kanssa on ollut usein mielyttävämpi kokemus kuin yhden illan bileet. Mitään niin ihmeelistä ei tarvitse tapahtua, leppoisaa juttelua, saunontaa, yöllisiä souteluretkiä, paljon naurua, vähän itkua, aivan liikaa hyvää ruokaa, jota on aivan pakko ottaa vielä vähän lisää. Nyt täytyy kyllä taas jonkin aikaa yrittää olla ravintomääränsä kanssa hieman rajoittuneempi.

Kylläpä kelpaa, kun on tämmöisiä ihmisiä ympärillä. Ja ensi viikonloppuna tavataan heitä lisää, kun kaksi kaveria juhlii hyvin kypsyteltyä maisteroitumistaan. Onpas päänvaivaa, kun kaksi valmistumislahjaa pitäisi yhtäkkiä kehittää.