Lepopäivän ratoksi, osa 2

Parin päivän matalalennon jälkeen on ollut mukavan rauhallinen sunnuntaipäivä. Kellojen siirtämisen ansiosta ehdin hyvin aamiaiselle Tin Tin Tangoon, josta suunnattiin Annan kanssa kävelylle Taka-Töölön läpi Rajasaaren kohdalle, ja edelleen Hietsuun. Merenrannan viimaisuuden pelko osoittautui liioitelluksi: auringonpaisteessa rauhallinen talsiminen sujui leppoisesti jopa ennen hautausmaan halki oikaisua. Hietaniemen hautausmaa on muuten yksi Helsinkin parhaista puistoista. Suosittelen lämpimästi puikahtamaan sisään, jos sattuu olemaan siellä päin kävelyllä, eikä ole aikeita pussikajoitteluun.

Kaupassa käydessä pälkähti mieleen tehdä ihan itse ruokaa pitkästä aikaa. Chilinen possuwokki on helppo vakkariruoka, jonka kanssa ei oikeastaan voi epäonnistua, joskaan ei siitä ihan hillitöntä gourmet'takaan yleensä synny. Kuvan paprikat näyttävät julmetun kokoisilta chilleitä, mutta tässäkin tapauksessa pätee pienen pippurisuuden sääntö: nämä olivat mietoja jopa paprikoiden mitta-asteikolla. Nyt sitten ähky, joka aina tulee yksin ruokaa laittaessa.

Ilta huutaa villasukkia ja sohvalle käpertymistä, vaan vaan ei auta, pyykkitupa kutsuu vielä sitä ennen. Mental note 1: hanki pehmeä viltti sohvalle. Mental note 2: älä koskaan osta huonosti istuvia sukkia, niistä ei ole kuin harmia.

Edit: Pihkura, pesupoletissa ei ole yksiköitä kuin joko kahteen koneelliseen tai yhteen koneelliseen kuivauksen kera. Vaikeita valintoja täynnä tämä elämä. Älkääkä edes aloittako polettijärjestelmän käyttäjäystävällisyydestä.