Åre on pitkän istunnon päässä

Toista päivää palaudutaan uuden vuoden reissusta Ruotsin Åressa. Olihan ihan hyvä matka, joskaan sään säätääjä ei ollut säästänyt edes Norjan rajan läheisyydessä olevaa seutua talvettomuuskepposiltaan. Lunta oli alarinteillä sen verran vähän, että välillä kivet kolisivat kanteissa. Laskettelukausi oli muutenkin sen verran alussa, että päälle tuhannen metrin korkeuteen emme päässeet ollenkaan ylimpien hissien ja rinteiden ollessa vielä suljettuja.

Viimeisenä laskupäivänä maanantaina ylös asti vievä Gondolihissi sitten vihdoin avautui, mutta ilma oli jo alarinteillä niin pilvinen, lumisateinen ja hämärä, että päätimme jättää huipun valloituksen tältä kertaa väliin. Jalatkin alkoivat olla neljän laskupäivän jälkeen sen verran väsyksissä, että suosittujen eturinteiden Stjärnbackenin ja Röda rappetin pehmeiden lumidyynien laikuttamat jäisiksi kuluneet väylät saivat lihakset huutamaan happea.

On se kumma, että sitä ei oikein meinaa kyetä muutamaa päivää runttaamaan putkeen, vaikka sitä on yrittänyt viimeisten muutaman vuoden aikana enintään kerran vuodessa käydä mäkeä laskemassa. Kamaurheilusta ei toisaalta voi syyttää, kun sukset ovat parasta 80-luvun neon-punaista ja monot takaakiristettävää mallia. Hyvin ovat kestäneet ties kuinka monta vuotta. Nyt kun ajattelen, niin on kummaa, etteivät monot edes haise, vaikka niissä on varmasti hikoiltu enemmän kuin kaikissa muissa jalkineissani yhteensä, eikä niitä ole koskaan pesty (ei kai niitä edes voi).

Pakko myöntää, että neljän päivän laskettelu sai vain hädin tuskin perustelua yhdensuuntaiseen matkustukseen kuluneen lähes 30 tunnin ajan. Laivalla ensin yön yli Tukholmaan ja sieltä n. 9 tuntia istumissa bussissa. Menomatkalla suoraan Tukholmasta Ã…reen vienyt erikoisbussi esitti sentään leffoja ajanvietteeksi. Tulipa todistettua, että huonotkin leffat saavat ajan kulumaan paremmin kuin pimeän ja lumettoman Ruotsin maaseudun tuijottaminen. Ja että Amorellan säästöhytin koneenjylinässä saa nopeasti unenpäästä kiinni. Ja että litran pullo minttu-Baileys’iä riittää juuri ja juuri neljälle väsyneelle miehelle neljäksi illaksi.

Nyt sitten vielä pari päivää lomailua synkässä ja sateisessa Helsingissä. Keskeneräiset työasiat alkavat jo vähitellen tunkea tajuntaan, vaikka yritän niitä vielä tökkiä takaisin passiivisen pohdinnan osastolle.