Hoidokasta maanantaipäivää

Tämä on viikko on työkiireineen periaatteessa ihan bärsseestä, mihin nähden se on kyllä alkanut ihan mallikkaasti. Töissä sai pitkästä aikaa piirrellä ja pohtia käyttöliittymiä ja kotiin palattuani kunnian raahata (17kg) uuden kalusteen, liikuteltavan hierontapöydän postista kotiin. Harmitti, kun kotona ei ollut minkään näköistä hoitopaikkaa ja kylässäkin helposti saa omat hartiansa jumiin vääntelehtiessään sängyn laidalla tai kurotellessan tuolin selän yli.

Nyt on sitten aika paljon paremmat fasiliteetit lievittää ystävien lihasjumituksia. Pöytä onneksi taittuu kokoon, niin ei tarvitse sen ympärillä teekutsuja järjestää. Tilasin verkoitse, firman hieman epäilyttävistä huuhaa-energia -filosofiataustoista huolimatta. Reilussa viikossa olisi tullut kotiin saakka, jos olisin ollut paikalla.

Hyvä saavutus on sekin, että olen muistanut kirjata kaiken syömäni ja juomani ylös(alas) ruokapäiväkirjaan jo lähes kahden vuorokauden ajan. Aika vähällä olen tainnut päästä, vaikka haastaahan tuo lista hieman pohtimaan ruokavalionsa terveellisyyttä. Toisalta ei meillä (pisteitä) lasketa. Homma liittyy tutkimusprojektiin, jossa olen ollut mukana kirjaimellisesti koko ikäni, joskin edellisestä käynnistä on kulunut jo 14 vuotta.

Tänään minut todettiin Lastenklinikalla allergiattomaksi ja suht. normaaliin tapaan hengitteleväiseksi. Hiukan vaivaa tuosta tulee, mutta toisaalta tulee hyvä mieli olla auttamassa varsin yleishyödyllisen tuntuisessa projektissa. Ylihuomenna sitten analysoidaan äijää lisää. Saas nähdä missä kunnossa koneisto on, että joko se sairaseläke kajastelee horisontissa vai mitä hä. Beceliä en kyllä, oli kylmä tai vaikkapa vari.

Kiteytyneenä sokerina kahvikupin pohjalla olisi huomenna elämäni ensimmäiset ihka oikeat sokkotreffit. Paineita ei enää oikein päähän mahdu, ehkä hyväkin olla yrittämättä sen enempää tehdä vaikutusta, kun mitä on ihan au naturel. Että ota takki tai liivit. Toivottavasti ei tule shokki tai shakki, jottei käy kuin Matille.