Engelbartin inspiroimana

Marjut kirjoitti tänään blogissaan checkboxeista ja radio buttoneista, mikä johti allekirjoittaneen palaamaan pitkästä aikaa graafisten käyttöliittymien ja ylipäänsä online-tietokoneiden historian alkusivuille, Doug Engelbartin tutkimusryhmään Stanford Research Institutessa 1960-luvulla, PARC -tutkimuskeskuksessa 1970-luvulla kehitettyihin ensimmäisiin varsinaisiin graafisen käyttöliittymän Xerox Alto -tietokoneisiin, ja edelleen näiden ideoiden varsinaiseen kaupalliseen hyödyntämiseen Applen pönttömacissä 1984.

Engelbartin ja hänen tutkimusryhmänsä Fall Joint Computer Conferencessa San Franciscossa vuonna 1968 pitämä puolentoista tunnin demosessio NLS-järjestelmästä (On-Line System) on eräs alan kiistämättömistä klassikoista, joka muistetaan erityisesti leikkisästi hiireksi kutsutun osoitinlaitteen ensiesittelystä. Nykyisin on vaikeaa kuvitella millainen vaikutus demolla oli sen seuraajiin aikana, jolloin tietokoneet olivat vielä lähes totaalisesti suuria eräajolaskimia. Tämän nähtyään on turha tulla marisemaan, että on liian vaikeaa järjestää hyvää demoa järjestelmästä, jonka konseptit ovat yleisölle täysin tuntemattomia.

Engelbart oli aikanaan, ja lienee vieläkin, melko kiistanalainen hahmo, eikä ilmeisesti aina mikään helppo työtoveri, jonka teknisten keksintöjen takana on ollut vahva filosofinen pyrkimys ihmiskunnan kollektiivisen ongelmanratkaisukyvyn parantamiseksi. Hänen nykyisen firmansa, Bootstrap Instituten ulkoasunsa ja organisointinsa puolesta 1990-luvulle jämähtänyt webbisivusto kuvaa kenties yhtä Engelbartin teesiä, ettei tietokoneiden käytöliittymien tarvitse olla ennen kaikkea helppokäytöisiä, vaan pikemminkin tehokkaita.

Kaikesta tästä pohdinnasta tuli jotenkin kovin innostunut, tutkimuksenhajuinen olo, ja mieleen rupesi putkahtelemaan ideoita työkaluista, jotka voisivat ainakin osaksi korvata kynän ja paperin käyttötapauspohjaisessa käyttöliittymäsuunnitteluprosessissa samalla dokumentoiden suunnitteluprosessin kulkua, tehtyjä suunnitteluvalintoja ja niiden syitä. Eli että olisi työkalu, jonka avulla voisi helposti ja piirtää wireframe-tyyppisiä käyttöliittymäratkaisuja ja lisätä niihin vähitellen tarvittavaa interaktiota käyttötapaus kerrallaan.

Järjestelmä muistaisi automaattisesti minkä käyttötapauksen yhteydessä mikäkin ominaisuus on lisätty, muutettu tai hylätty, ja suunnittelija voisi kommentoida kunkin muutoksen perustelut jälkitarkastelua ja vertaisarviointia varten. Lopputuloksen voisi sitten päsäyttää ulos vaikka webbisivustona, jossa käyttötapaukset on linkitetty käyttöliittymän toimintaa kuvasarjoina tai animaatioina esittäviin käyttöskenaarioihin.

Etuna paperiseen käyttöliittymädokumenttiin nähden olisi mahdollisuus milloin tahansa palata minkä tahansa suunnitellun käyttöliittymän ominaisuuden syntyyn vaikuttaneisiin käyttötapauksiin ja niiden läpikäynnistä syntyneisiin suunnitteluratkaisuihin. Järjestelmästä olisi myös mahdollista suoraan johtaa käyttöliittymän “hot spotit”, eli ominaisuudet, jotka ovat tärkeimmiksi priorisoiduissa käyttötaupauksissa useimmin tarvittuja, ja siten ensisijaisia suoraviivaistuksen ja virheiden ennaltaeliminoinnin kohteita. Samalla softalla voisi mahdollisesti myös suorittaa ja tallentaa interaktiivisia käyttävyystestejä sunnitellulle sovellukselle ilman varsinaista protokoodausta tai varsinkaan aikaa kuluttavaa videointia.

Tätä pohdintaa pitää jatkaa jossain vaiheessa, kun ajatus on hieman ehtinyt kypsyä. Nyt täytyy ruveta keskittymään Anginan ja Erikin lihapullakestien jälkiruokaosioon, joka on Gordon Ramsayn mukaan hänen lempireseptinsä: Hot chocolate fondant, Lava cakeksikin mainittu, sisältä valuva munffinssityyppinen suklaajumaluus. Katsotaan miten äijän käy.