Bolivian aurinkosaarelle

Lahdimme Cuscosta eilen illalla yobussilla, jonka oli maara vieda meidat Copacabanan kaupunkiin Bolivian puolelle Titicaca-jarvea. Bussiasemalla ei oikein tiedetty milta laiturilta bussi lahtisi, joten piti vaan odottaa maarattya lahtohetkea. Lopulta Bolivialaisen Nuevo Continente -firman bussi tuli laiturille 10, heitimme rinkat tavaratilaan, ja hyppasimme kyytiin. Kale sai selville, etta meidan taytyisi ilmeisesti vaihtaa bussia jossain vaiheessa, koska tama bussi menisi La Paziin. Olimme kasittaaksemme ostaneet liput suoraan Copacabanaan, joten tama hieman hammastytti. Lisaksi rahastaja otti lippumme, eika meille jaanyt niista mitaan todistetta.

Kanssamme yhden repputuristin lisaksi myos pari-kolmekymmenta perinteisiin asuihin sonnustautunutta naista kantoliinoineen ja lapsineen. Hieman ihmettelin, miksi he kantoivat kaikki tavaransa matkustamoon, jossa oli jo muutenkin hieman ahdasta. Syy selvisi pian lahdon jalkeen, silla matkustamossa ei ollut minkaannakoista lammitysta, mika oli ollut ilmeisen selvaa huopiin kaariytyville paikallisille.

Auringon noustua n. 8 hytisevaa tuntia myohemmin bussi pysahtyi tienristeykseen ja bussinvaihto oli edessa. Ulkona meidat ohjattiin pikkubussiin, joka ilmeisesti menisi Copacabanaan. Tassa vaiheessa alkoi epailyttaa, etta mitenkohan tassa oikein kay: olimme lipuitta Perun puolella rajaa pikkubussissa, jolla ei ilmeisesti ollut mitaan tekemista bussifirmamme kanssa.

Niinhan siina sitten kavikin, etta jouduimme maksamaan pikkubussin kuskille matkasta rajalle ja viela erikseen matkasta rajan toisella puolella Copabanan kaupunkiin. Aika ikava kusetus bussifirmalta, jolta olimme ostaneet 20 US dollarin arvoiset liput Copacabanaan. Rajalla poliisit kavivat tavaramme lapi kuulemma huumeiden etsinnan takia. Onneksi kaverit olivat mukavalla tuulella, eika mitaan hanakaluuksia tullut. Kehuivat suorastaan rahavyotani turvalliseksi.

Copacabanassa saimme hommattua majoituksen Isla del Solin saarelta ja liput veneeseen, joka veisi meidat perille. Puolentoista tunnin putputtelun jalkeen saaren rannassa valkeni totuus majoituspaikan sijainnista: pitaisi paasta jotenkin kaikkien kamojen kanssa kiipeamaan rannasta ehka n. 100m ylos Yumanin kylaan. Moinen urheilu ei oikein miellyttanyt raskaan Salkantay-reissun jalkeen, joten yritimme neuvotella rinkkamme rannassa olevien aasien selkaan huonoin tuloksin. Hieman vastahakoisesti myonnyimme lopulta siihen, etta aaseja paimentanut mies ja hanen nayttamisenhalua puhkuva poikansa kantaisivat rinkkamme ylos 15 bolivianon maksua vastaan.

Hostal Inti-Kala tarjosi meille aivan kelvolliset huoneet, joissa tosin ei ollut lammitysta lainkaan. Ennen kompimista pehkuihin kavelimme hieman hamartyvaa kylaa ympari, soimme Titikanan lohta kotikeittion oloisessa ravintolassa, ja otimme hieman ensituntumaa bolivialaisiin oluisiin.