Isla del Sol

Aamuheratys oli leirintamainen: yon kylmyys oli tiivistanyt kosteuden huoneen ikkunoihin ja huopien alta pilkistava nena tuntui viilealta. Eipa auttanut muu kuin vetaa pitkat kalsarit jalkaan, pipo paahan ja painua ylakertaan mannermaiselle aamiaiselle.

Kalen matka-Cluedo tuli testattua lammitellessamme itseamme hostellin pihalla nouseen auringon sateissa. Vaikka patikointi ei nyt ihan hirveasti innostanut, niin jonkin verran saarta piti paasta tutkimaan. Mitaan ajoneuvoja saarella ei ollut, ilmeisesti edes aasikarryja, joten kavely oli ainoa kaytannollinen vaihtoehto. Kohteeksi valittiin arkeologinen museo seuraavassa kylassa.

Isla del Solin maisemat muistuttavat seka Baikal-jarvea ymparoivine lumihuippuisine vuorineen, etta Egeanmeren saaristoa kivikkoisine polkuineen, sinivihreana kimmeltavine lahtineen ja varikkaine kalastusveneineen. Maasto oli miellyttavaa kaveltavaa, joskin nousut saivat helposti puuskuttamaan lahes 4000m metrin korkeudella merenpinnasta.

Parin tunnin tallustelun jalkeen loysimme lopulta hieman tuurilla etsimamme museorakennuksen kylasta, jonka merkittavin maamerkki oli kuoppainen, piikklanka-aidalla rajattu futiskentta. Museo ei kuitenkaan ollut auki, joten paatimme lahtea kiertamaan takaisin kohti majoituspaikkaamme. Paluumatkalla soimme viela paivalliseksi friteerattua kasvisomelettia tuulisen, ravintolan terassilla jossa kukko piti ilmeisen tarkkaa kirjaa ainoan kanansa menemisista.

Auringonlaskun yli venahtaneen ruokalevon jalkeen kavimme viela rommiteella paikallisessa ravintolassa, jossa matkalaisten lammittamiseen osallistui sitruunarommin lisaksi nurkassa loimuava takkatuli.

Huomenna ohjelmassa olisi ihmettelya La Paziin matkustamisen tiimoilta: bussimatkan ei pitaisi olla enempaa kuin reilut 3 tuntia, mutta jonkinlainen lakko on estanyt bussimatkailun muutaman viimepaivan ajan. Salkantay-reissulta tutut aussitytot Liz, Bern ja Jen tupsahtivat tanaan yllattaen samaan hostelliin kanssamme, joten varmaankin matkaamme huomenna yhdessa jollain keinoin.