La Paz

Myohainen nukkuminen (hostellin aamiainen paattyy klo 10) ja pehmeat, lampimat sangyt tuntuvat luksukselta. Kylmista oloista on myos napattu mukaan jonkinnakoinen flunssa: kaikilla kolmella on enemman tai vahemman nena tukossa ja kurkku arkana.

Kavimme Lan-lentoyhtion toimistolla kitisemassa peruuntuneesta Madrid-Lima -lennostamme. Jattamamme reklamaatiolappuset eivat ole johtaneet mihinkaan, vaikka niissa luvattiin reagointia 7 paivan sisaan. Paluumatkan lentojen varauksella Santiagosta Limaan alkaa olla jo vahan kiire, silla kovin edullisia tarjouslentoja ei nayta saavan enaa paria viikkoa lahempana matkustuspaivaa.

Kuten etukateen pelkasimme, ei virkailijatati pystynyt enempaan kuin lahettamaan sahkopostitiedustelun firman paakallonpaikalle Santiagoon. Vastausta on turha odottaa viikonlopun aikana, ja maanataina olemme jo netin tavoittamattomissa Uyunin suola-aavikolla. Ei taida mitaan korvaavaa palvelua herua tuosta lahes vuorokauden myohastymisesta reissun alkuvaiheessa.

La Pazin kaduilla eletaan: ihmiset ostavat ja myyvat kaikenlaista sahkoporakoneista tikkarteihin, knallipaiset kauppamummot syovat lounasta kojujensa varjoissa, vauvoille vaihdetaan kuivia vaippoja. Lisaksi tietysti musisoidaan, ja erityisesti tana viikonloppuna taalla vietetaan aitienpaivaa. Luotiliivein ja automaattiasein varustautuneet vartijat patsastelevat pankkien ovilla, ja ravintoloista ei juuri saa ruokaa klo 15 ja 19 valilla.

Matkasunnitelmat ovat tarkentuneet loppureissun osalta siten, etta ylihuomenna sunnuntaina lahdemme yobussilla kohti Uyunin pikkukaupunkia, josta alkaa 2 yon maasturireissu kiertaen Uyunin suola-aavikot ja muita Bolivian etelaosien luonnonihmetyksia. Tarkoitus on paatya San Pedro de Atacamaan Chilen puolelle keskiviikkona, nukkua siella yksi yo kunnolla aavikon pakkasten jalkeen, ja ajella sielta 24h bussimatka Santiago de Chileen. Katsotaan miten persaus kestaa.