Hiljaista on ollut täällä kuluvalla viikolla, monenlaista menoa ja meininkiä sekä tekemistään odottavia asioita. Pieni catch-up on siis ehkä paikallaan.

Vappu oli siinä mielessä melko poikkeuksellinen, etten vaivautunut keskustaan lainkaan, ja muutenkin perinteiset rituaalit jäivät vähiin. Vapunpäivän piknikkin vaihtui pallogrillibrunssiin Latokartanossa. Ihan mukavaa kyllä oli näinkin, ja taatusti mukavampaa. Näin sitä kai tullaan salaa vanhoiksi.

Torstaina tapasin monia verkosta tuttuja ihmisiä Blogipöhinäksi nimetyssä tilaisuudessa, joka taisi olla Suomen ensimmäinen sponsoroitu blogitapaaminen. Nosturin Nousu-baari oli varattu ihan pelkästään bloggaajille/blogaajille/blogisteille ja muille lapsenmielisille ja lisäksi Taivaasta satoi ohraa parin tuopin verran. Björn Hammarin pakollinen puhe oli riittävän lyhyt, joskaan ei hirvittävän iskevä. Ilta meni alta ja pöhnä tuli tilalle. Marille vielä kiitos järjestelyistä.

Ensi perjantaina alkava neljän viikon Etelä-Amerikan loma alkaa vähitellen konkretisoitua mielessä: tavarat ovat levällään odotamassa pakkaamista ja keltakuumerokotuksesta (ilmeisesti) saatu lievä kuumeflunssa alkaa jo kääntyä voiton puolelle. Rinkkakin oli vielä tallessa vinttikomerossa ja näyttää surkealta tuossa lattialla tyhjänä ja remmit levällään. No, pian se on liiankin täynnä kamaa matkalla Madridin kautta Limaan.

Kyllä, jonkinlaista matkajännitystä ja kummallista haikeutta on jo havaittavissa. Viimeiset työpäivät saattavat olla hieman tavallista tehottomampia, vaikka ei oikeastaan olisi aikataulujen puolesta varaa. Hiphei, kohta saavat vaelluskengät kyytiä Andeilla! Matkapäiväkirjaa on jälleen tarkoitus kirjoitella tänne nettikahviloista ja hostellien päätteiltä Siperian-Kiinan -matkan tapaan, joten pysykää virittyneinä. Kuviakin voin yrittää laittaa matkan päältä esille, mutta niiden suhteen en tee mitään lupauksia. Jälkikäteen sitten varmasti seuraa myös kuvareportaasia.

Alustava matkasuunnitelma on pysynyt melko lailla ennallaan: Perun puolella Lima, Cuzco ja Machu Picchu, Boliviassa Titicaca-järvi, La Pazin seutu ja Salar de Uyunin suola-aavikot sekä Chilessä San Pedro de Atacama, Santiagon seutu ja Valparaiso. Ei mitään hurjan omaperäistä tai äärimmäistä ehkä, mutta mantereen ensikertalaiselle kuuluimmissa nähtävyyksissäkin lienee paljon sulattamista, ja kuukausi menee kuitenkin lopulta kovin nopsaan.