Matkalla suurkaupunkiin

Paiva on ollut pitkalti istumista: veneessa, bussissa, baarissa. Bussilakko paattyi eilen, joten La Paziin kulkeminen ei vaatinut suuria ponnistuksia. Yksi erikoisimmista kokemistani vedenylityksista matkalla kuitenkin tehtiin: bussit raijattiin yli kukin omalla puisella lauttallansa ja meidat matkustajat kyydittiin samaan aikaan jarven toiselle puolelle moottoriveneilla.

Paasimme lopulta perille La Paziin hieman ennen auringonlaskua, ja pienen etsiskelyn jalkeen loysimme Hostal Nairan, johon olimme olleet puhelimitse yhteydessa Copacabanasta. Lonely Planetin majoituspaikkalista osoittautui jalleen hyvaksi avuksi.

1,5 miljoonan asukkaan pakokaasunkaryinen ja toottaileva kaupunki oli jonkinlainen kulttuurishokki yli viikon rauhallisten vuoristo- ja jarvimaisemien jalkeen. Japanilaiset pakettiautobussit, jenkkien vanhoja koulubusseja kierrattavat, savuttavat ja varikkaat mikrot ja niiden valista katujen yli poukkoilevat kavelijat muodostavat kaupungin katuja yllattavan sujuvasti vellovan liikennemassan.

Hieman asettauduttuamme kavimme syomassa hyvin ja muutamilla drinkeilla keskustan ravintoloissa. Matkan kannalta illan merkittavin tapaus sattui kuubalaisessa baarissa, jossa mojitoja maistellessani taskusta kuului pahaenteinen naksahdus. Juuri saatuani kaivettua poikki napsahtaneen luottokortin esiin lompakosta, tuoli petti altani ennalta-arvaaamatta, ja loysin itseni istumasta puoli metria alempaa baarin lattialta. Teki mieli kirota, muttei tilanteelle voinut kuin nauraa.

Juuri minun tuuriani: yleensa noita muobvikortteja ei saa poikki millaan ilveella ilman teraaseita. Onneksi Kalella ja Jimilla on myos kortit matkassa, muuten olisivat loppumatkan raha-asiat menneet aika mielenkiintoisiksi. Muuten oikein onnistunut ilta.