Mutka matkaan Uyunissa

Bussimatka La Pazista Uyuniin oli kuoppainen, mutta 28 USD:n arvoinen turistibussi oli aivan kelpo: jopa matkustajille naytetty Crash-leffa toistettiin alkuperaisella aaniraidalla (aamulla kyseinen telkkari tosin meinasi pudota paalleni kuoppien hytkyttamana). Aamulla piti raaputtaa matkustajien jaatynytta hengitysta pois bussin ikkunoista, jotta nakisi auringonnousun.

Aamulla Uyunin kaduilla on hiljaista: kulkukoirat ja tuulen pyorittamat muovipussit, seka nelivetomaastureita odottavat repputuristit varittavat muuten harmaata ja maisemaa. Yleisnakyma muistuttaa Mongolian ja Kiinan rajakaupunkiakahden vuoden takaiselta reissulta, joskaan siella ei tarvinnut pitaa lapasia kadessa.

Meita piti olla paikallisen matkatoimiston tati vastassa aamulla noustessamme bussista, vaan eipa vaan nakynyt. Olimme ostaneet kolmen paivan maasturireissun matkatoimistosta La Pazista, ja lahdon piti olla kello 10 paikallista aikaa.

Etsittyamme Sandra Toursin toimiston, kuva hieman epaammattimaisesta toiminnasta vahvistui. Meille kerrottiin vain etta lahto olisi klo 11, samalla kun toimistotati tuntui olevan kiinnostuneempi juttelemaan puhelimessa. Samaan aikaan muut toimistot tuntuivat kayvan jatkuvia neuvotteluja kuskien kanssa siita, mika porukka saataisiin mihinkin autoon mahtumaan: Kaikkiin autoihin pyritaan ilmeisesti saamaan 6 matkustajaa, mutta nama voivat ilmeisesti olla eri toimistojen asiakkaita.

Palatessamme Sandra Toursin toimistolle hieman ennen klo 11:sta, meille kerrottiin, etta kolme muuta henkiloa, joiden piti tulla seuraksemme reissulle, olivat pyytaneet (ja saaneet) yhden paivan lykkaysta reissuun, koska heidan kanssaan samassa majoituspaikassa olleet kaksi turistia olivat kuolleet tapaturmaisesti kaasun jaatya paalle. Lieneeko kyse ollut lammittimesta vai mista, en tieda. Aivan varma selityksen todenperaisyydesta ei voinut olla, mutta paha tuossa oli lahtea sita epailemaankaan. Meille tarjottiin yhden vuorokauden majoitusta ruokineen talla Uyunissa, seka retkea katsomaan auringonlaskua tanaan illalla, minka hieman vastahakoisesti otimme vastaan. Mielummin yhden reissupaivan olisi saastanyt Santiago de Chileen, kuin paikkaan, jossa taytyy pitaa sormikkaat kadessa nettikioskissakin, mutta vaihtoehdot olivat aika vahissa.

Lahdemme siis taalta nailla nakymin huomenna maasturireissulle, Chilen puolella San Pedro de Atacamassa olemme 31.5., ja Santiagossa 2.6.