Pisco Sour ja San Christobal

Toinen reissupaiva takana, jalat vasyneet kavelysta ja naama punaisena (ei se aurinkorasva ihan hirveasti auta siella rinkassa) hoidellaan maksu- ja varausasioita taalla hostellilla.

Paiva Limassa oli parempi kuin mita eilen illalla spekuloitiin laheisessa amerikkalaistyylisessa baarissa (tosin siellakin saimme drinkit varmaan 4-5 dl (18 unssia?) pikareista. Aika nayttavaa, ja margaritan suolareunus olisi riittanyt normali-ihmisen viikon tarpeiksi. Mirafloresin kaupunginosa tuntuisi kuitenkin olevan melko tylsa, paljon melko varakkaiden taloja ja turistipaikkoja, vaikei loytaa houkuttelevaa ravintolaa tai kahvilaa.

Vahingosta viisastuneina suuntasimme tanaan aamiaisen jalkeen Liman keskustaan, jonne kavelimme rauhalliseen tahtiin n. 2,5 tuntia hostellilta. Maanantailiikenne nostatti ilmaan autojen katkun aivan eri lailla kuin eilen, mutta pelottavan akkia nena tottui pakokaasuihin ja korvat pikkubusseista joka kadunkulmassa ulos kurkottavien haslareiden huutoihin. Taalla joukkoliikenne perustuu virallisiin bussilinjoihin ja sen lisaksi puolivirallisiin pikkubussitakseihin, jotka ajavat kaupunginosien valilla ja poimivat kadulta ihmisia kyytiin. Lisaksi on viela paljon tavalisia henkiloautotakseja, joilla paasee tarkalleen haluttuun osoitteeseen.

Lounaalle suuntasimme Liman keskustan vieressa sijaitsevaan muutaman korttelin kokoiseen chinatowniin, jota hostellin isanta oli suositellut (monituisten muiden paikkojen lisaksi). Itse kupunginosa ei nyt ihan huikaissut, mutta ruoka oli varsin mainota. Siita hassu chinatown, ettei siella nakynyt yhtaan kiinalaista. Mikahan siihen mahtaa olla syyna?

Lounaan jalkeen lahdimme arvottiin loppupaivan ohjelmaa ja paadyttiin bolivialaisen haslarin mukana laheiseen kuppilaan, jossa olisi ollut tarjolla vaikka minkalaista virvoketta, mutta viisaasti pysyimme alkoholissa ottaen ensikosketuksen paikalliseen pisco sour -juomaan, joka sisaltaa viinirypalyviinaa ja limemenua ja sekoitetaan hieman vaahtoavaksi. Hyva drinkki, jota tuli illalla kokeiltua toiseenkin otteeseen keskustan markkinoilla.

Mutta kylla taalla on tehty muutakin kuin maisteltu paikallisia ruokia ja juomia. Kavimme turistikierroksella San Christobal -vuorella, josta oli hieno nakyma smogin peittamaan, auringonlaskun himmentamaan suurkaupunkiin. Illalla kavimme viela toisilla markkinoilla, jossa Jim oli bongannut hierontakojun aikaisemmin paivalla. Ennen kuin arvasimmekaan, olimme hierojatatien taitavassa kasittelyssa. Kale sai tulkita parhaansa mukaan hierojien ohjeita minulle ja Jimille, etta kaanny ympari. Hyvaa se teki, ja paasimme viela uloskin jo hiljentyneelta ja sulkeutuneelta markkina-alueelta.

Huomenna aamulla Lima jaa ainakin toistaiseksi taakse, kun lennamme Cuzcoon valmistautumaan patikointireisuun ja vierailuun Machu Picchussa. Eikohan sieltakin Internet loydy.