Salkantay-Machu Picchu: paiva 1

Aikainen heratys puolitoista tuntia ennen auringonnousua, klo 4.30. Matka alkoi 5h tunnin bussissa istumisella kylaan, jossa saisimme aamiaisen. Bussissa oli sen verran viileaa ja vetoisaa, etta oli paalle vedetty villapaita tuli tarpeeseen. Nopeasti nouseva aurinko valaisi ensin lumihuippuisten vuorten huiput, ja 10 minuutin paasta on jo sen verran valoisaa, etta ohi viilettavat maalaismaisemat punatiilikattoisine rakennuksineen, kiekuvine kukkoineen ja lypsya odottavine lehmineen erottaa. Mietin, olisko mahdollista oppia nauttimaan aikaisista heratyksista, jos ne nayttaisivat aina talta.

Ensimmaisen paivan patikointi oli rankempi kuin kuvittelimme. Korkea ilmanala vie veronsa ja 25 km etappilla noustiin 1 km ylospain. Onneksi hevoset kantoivat paaosan (max 5kg per henki) tavaroistamme, kullakin oli mukana vain paivan aikana tarpeelliset tavarat. Oppaamme Fernando testasi kuntoamme johdattamalla meidat lapi hikista kiipeamista tarkoittavia “oikopolkuja”, ja pullovetta kului. Tee maistui todella hyvalta kun paasimme leiriin, joka oli upean jaatikon alapuolisella tasangolla.

Pysahdyttya oli pakko laittaa suunnilleen kaikki vaatteet paalle, etta tarkeni tuulisessa, nollaa astetta lahestyvassa saassa. Hytisimme yhdessa ruokailluteltassa kaasulampun valossa, popsimme pop cornia, ja joimme kokanlehtiteeta. Yolla ei onneksi tullut pelattya pakkasta, mutta Jimin ja Kalen lainamakuupussit eivat aivan kiitettavasti selvinneet lampimanapitamistehtavasta. Hyva, etta jaksoin raahata omani mukaan.