Salkantay-Machu Picchu: paiva 2

Aamulla oli reissun etukateen rankin paiva edessa: ensimmaisten kolmen 3,5 h aikana 700 m nousu matkan korkeimmalle kohdalle 4600 metriin merenpinnasta, sen jalkeen laskeutumista 1700 metria alemmas seuraanaav yopymispaikkaan. Paivan kokonaismatkaksi tulisi n. 30 km. Kalella ilmeisesti vahan flunssa painoi paalle, ja niinpa han samoin kuin vatsatautinen argentinalainen Augustina hyppasivat hesosen selkaan, kun me muut purimme hammasta ja kokalehtia. Vahaisista unista ja kylmyydesta johtuen olo ei ollut mita parhain, mutta sisulla lahdettiin nousemaan ylospain.

Jimin kanssa jaimme melko pian kovakuntoisempien ryhmalaisten taakse, pahimmillaan puristettiin 20 m eteenpain kerralla ja pidettiin puolen minuutin puuskutustauko. Happi tuntui loppuvan seka keuhkoista etta jaloista, mutta pakko oli painaa eteenpain. Tuntui, etta piru kun Kale paasi helpolla. Ylhaalla sen flunssakipukin oli maagisesti kadonnut rinnasta. Tuntui kylla mukavalta vihdoin paasta ylos satulalaakson harjalle.

Salkantay-vuori tuli kunnolla nakyviin haikaisevine jaatikkoineen kun matkasimme parin tunnin matkan alaspain kohti lounaspaikkaa. Laaksossa pilvet pyyhalsivat vuorenseinamia pitkin nousten alhaalta sademetsaisilta rinteilta. Aurinko lammitti mukavasti ja jaatikolta laskeva purossa oli hyytavan kylmaa kastelle kovia kokeneita varpaita. Maisema oli sanoinkuvaamattoman upea, melkein aamun rehkisen arvoinen.

Pitkan paivan viimeinen etappi oli 3 tunnin laskeuminen, takuuvarmaa polventappajamateriaalia kivikoisine vuoristopolkuineen ja irtohiekkoineen. Leiripaikka osoittautui perheen pihapiiriksi jyrkkien vuorenseinamien rajaamassa laaksossa, jonka siististi jyrsitylla nurmella juoksivat sulassa sovussa niin perheen lapsen, kanat kuin yksi laikukas possukin. Tai no se possu oli asiasta ehka vahan eri mielta, kun perheen pikkutytto jahtasi sita takaa pitkun pihaa.

Illan pimentyessa siirryimme olkikattoiseen piharakennukseen nauttimaan paivittaista popcorneilla ja kekseilla hoystettua iltapaivateeta, joka soljui sujuvasti illalliseksi arvoituksia ja nokkeluustehtavia ratkoessa. Pian illallisen jalkeen olikin aika painua pehkuihin, seuraavana aamuna heratys olisi taas klo 5.30.