Salkantay-Machu Picchu: paiva 4

Tanaan oli maara nukkua pitkaan. Vaan ei se kovin hyvin onnistunut, kun paivittaiset 5.30 heratykset ja kukkojen kiekuna ovat totuttaneet aikaisin alkaviin paiviin. Siispa nousin aamulla hieman ennen Kalen ja Jimia tekemaan pienen kavelykierroksen.

Santa Teresan kylassa on menossa melkoinen rakennemuutos: 2-3 kerroksisia betonirakenteisia taloja nousee savitiilisten ja aaltopeltikattoisten asuintalojen keskelle. Kylalaiset ja varsinkin lapset olivat innokkaita vaihtamaan kuulumisia, eika tyrkyttamisen meninkia juuri ole. Harmittaa, etta kommunikointi jaa omalta osalta tervehdysten vaihtamisen tasolle.

Tanaan kavelimme melko leppoisat n. 8 km, joista viimeiset 2 tuntia tosin rautatiekiskoja myoten, mika hieman haittasi maisemien katselua. Majoituimme Aguas Calientesin kylaan, joka toimii Machu Picchulle matkaavien turistien perusleirina, minka todella huomasi. Kylaa lahestyssa vastaan tuli paljon elakelaisturisteja, reppumatkalaisia ja kaikkea silta valilta. Rautatie muodostaa kylan paakadun, mika tuntuu hieman kummalliselta ratkaisulta. Paakadun varrella on vierivieressa tyylikkaksi laitettuja kahviloita, ravintoiloita ja kraasakauppoja. Ylos Machu Picchulle kiemurrellaan uusilla Mersun pikkubusseilla, kun muualla maassa matkaa taitetaan kaytetyilla Hiaceilla.

Kavimme Jimin kanssa viela ennen illallista kiipeamassa laheisella Potukusi-vuorella, josta piti olla hienot nakymat Machu Picchuun ja ymparoivaan laaksoon. Reitti oli todella haasteellinen: suurimman osan noususta taitoimme kalloijyrkanteeseen kiinnitettyja niljakkaita puolapuita pitkin, jotka tuntuivat vain jatkuvan jatkumistaan ylospain. Oppaamme Fernando oli antanut reitista hieman turhan optimistisen kuvan, joten jouduimme kaantymaan takaisin ylatasanteella ennen saapumista varsinaiselle vuorenhuipulle. Alkoi tulla hamaraa, eika tikkaiden kapuaminen pimeassa tuntunut kovin viisaalta ratkaisulta.

Edessa oli yo hostellin pehmealla patjalla ennen viimeisen pavan hikista kiipeamista Machu Picchulle.