San Pedro de Atacama

Ilmeisesti 56kbps modemi valittaa bittiterveisia maailmalle taalta San Pedro de Atacaman keidas(?)kaupungista 50km paassa Chilen ja Bolivian rajalta. Tekstien paivitykset onnistuvat kylla nainkin, mutta kuvat saavat jaada odottelemaan Santiago de Chilen ripeampia yhteyksia.

Eilinen heratys oli kovin aikainen: klo 4 tempasimme itsemme ylos betonisangyista. Pimeassa esitellyt geysirit eivat jaksaneet houkutella hytisevia matkustajia edes auton ulkopuolelle. Saman kohtalon sai jakaa vihertava Laguna Verde nousevan auringon ja pilvien kauniin maanlaheisen laikukkaiksi varjaamien tulivuorten keskella. Kuumalle lahteelle sentaan vaivaidummiin hetkeksi, mutta ainoastaan israelisaistytto Lily oli riipavan rohkea kastamaan varpaansa lampimaan, kivireunaiseen lammikkoon hyytavassa tuulessa.

Noin kahdeksan aikaan aamulla porukka jakautui: Me kolme ja ranskalainen Marianne jaimme aamiaisen jalkeen betonirakennukseen odottamaan kyytia Chilen rajalle, kun muu porukka suuntasi takaisin kohti Uyunia. Vaihdettiin halaukset ja lupaukset kuvien lahettamisesta sahkopostitse, jo tutuksi kaynyt eroamiskuvio. Puuskat heitivat hiekkaa silmiin ja ramistivat kattopelteja paikassa joka oli ilmeisesti rakennettu pelkastaan rajalle paasemisen odotteluun.

Loppumatka San Pedroon sujui melko leppoisesti. Me kolme olimme hoitaneet maastapoistumismuodollisuudet jo Uyunissa, joten rajalla vain hyppasimme kamoinemme bussin kyytiin. Lahes 2000m laskeutuminen Andeilta muutti lampotilaa huomattavasti mielyttavammaksi, eivatka Chilen rajaviranomaiset San Pedrossa jatksaneet penkoa rinkkojamme kovin perusteellisesti.

Saimme ostettua matkaliput sleeper-bussiin, joka lahtee 23 tunnin matkalleen kohti Santiagoa tanaan klo 16.46 paikallista aikaa. Viime yon majapaikaksi loysimme paikallisen Hostelling International -paikan, joka kelpasi lampimine suihkuineen varsin hyvin matkan vaivoista toipumiseen ja vahittaiseen kaupunkielamaan orientoitumiseen.

Flunssaa tassa yritaan parannella ja katsella josko jotain tuliaisia loytyisi hinnoiltaan ylakanttiin viritetyista paikallisista kaupoista. Kuten matkaopaskirjakin mainitsi, tama paikka on taydellisen turisti: nettipaikkoja, matkamuistoja, hiekkadyynisurffausta kuun valossa, suomen hinnoissa pyorivia ravintolalistoja. Kaikki tama vaaleiksi kalkittujen savitiilirakennusten reunustamilla kujilla ja palmujen keskella luo jenkkihippitunnelman jo ilman ilmassa leijuvaa suitsukkeentuoksuakin.