Nicht mehr before christmas

Ei se tulla jollota, vaan hiipii salaa kuin vaaleanpunainen pantteri, joulu. Kuin ikkunoiden peseminen, joka tänäkin vuonna jäi tekemättä, tai pakastimen sulattaminen: ennen kovaa kalmanviivaa ei tehdä mitään, ehtiihän sitä, eikä sitä paitsi oikein viitsisi, ei kai siitä kukaan niin kovin suuttuisi, jos skippaisi koko homman tältä kertaa?

Työkiireitä on helppo syyttää, vaikka oikeasti mitään tulipalokiireitä ei olekaan ollut, oman organisointikyvyn puutteesta johtuvaa itseään voimistavaa väsymyksen kierrettä lähinnä. On se kumma, että kun tuntee itse epäonnistuvansa asioiden edistämisessä, niin työtoverien arvostuksenosoituksetkaan eivät herätä ansaitsemaansa tyytyväisyyttä. Kun pääsee kotiin, niin ei oikein tarmo riitä asioiden ajattelemiseen vuorokautta pitemmälle. Asia, jolle on ensi vuonna tehtävä jotain.

Joulukortteja en ole tavannut lähetellä, jokin pikkusormesta-lähtien-koko-käden-menettämispelko sitä on oltava televisiottomallakin, ja tänä vuonna vähäiset lahjonnat jäävät tavallistakin vähemmiksi. Kiitos vaan ja anteeksi lähestyneille ja lahjoneille, kaikki paketit on jo avattu ja piparit syöty. Alla kaikille rauhallista jouluntunnelmaa parin vuoden takaa, huussin ikkuna se sitten jäätyy kivasti pakkasella.