Kolmatta dimensiota harkiten

Korviin osui Sula Pinta -podcastin jaksosta #21 uutinen, jossa mainittiin IBM:n puuhailevan virtuaalisen kolmiulotteisen 3-D Data Center -härpäkeen kanssa käyttäen Second Life -klooni OpenSIMä teknologia-alustana. Ei voi olla totta, hölmöin idea, minkä ole pitkään aikaan kuullut, oli ensiajatus.

Piti tietysti kaivaa lähde esille ja löytyyhän Ibarin sivuilta tosiaan moisesta kertova 20. helmikuuta 2008 päivätty lehdistötiedote ja kyseiseltä sivulta vielä YouTube-linkki, jossa esitellään ihmettä juoksentelemalla ympäriinsä virtuaalikonehuonessa, jossa serverit ovat sananmukaisesti liekeissä. Mistään ei kyllä käynyt selville mitä asialle olisi voinut tehdä.

Virtuaalimaailmat ja muut 3D-visualisoinnit ovat oikein kivoja ja monissa tapauksissa todella hyödyllisiäkin. Äkkiseltään tulee mieleen rakentamiseen ja sisutukseen sekä molekyylirakenteiden esittelyyn ja tutkimiseen liitttyvät sovellukset. Potentiaalisesti hyödyllisiä ovat varmaankin myös moniulotteisen datan visualisointiin liityvät työkalut, joissa ihminen toimii datanlouhijana etsien suuresta tietomäärästä jotain mielenkiintoista säännönmukaisuutta tai muuta epämääräisesti koneelle määriteltävää piirrettä.

Kolmannen dimension simulointi kaksiulotteisella pinnalla (joita näyttölaitteet vielä toistaiseksi useimmiten ovat) on visuaalisesti raskasta: näyttöpinta-alasta suurin osa menee 3D-illuusion luomiseen ja varsinaiselle datalle jää kovin vähän tilaa. Lisäksi reaalimaailman esineitä mallinnettaessa virtuaalimaailmaan raahataan mukaan aivan turhaan myös reaalimaailman heikkoudet.

En millään voi ymmärtää 3D-visualisoinnin etu Data Center -valvontatyökalussa verrattuna esimerkiksi kaksiulottaiseen skemaatiseen näkymään palvelimista, jossa niiden verkkoyhteydet ja -kaistankäyttö, sähkönsyöttö ja -kulutus, lämpötilat, yms. on visualisoitu käyttäen perinteisiä kognitiivisesta psykologista kumpuavia huomiokeinoja, kuten ryhmittelyä, kokoeroja, värejä, liikettä (harkiten), ja ääntä (todella harkiten). Jos operaattori sattuu virtuaalicentterissä katsomaan väärään suuntaan tai jokin rakenne sattuu sopivasti tielle, niin hälytys jää näkemättä. Tai jos pidetään huolta ettei varmasti jää, niin muutaman serverin samanaikainen paukahtaminen saa tilan tunnelman muistuttamaan tykistökeskitystä, mikä ei takuulla ohjaa käyttäjää keskittymään olennaiseen eli ongelman rauhalliseen ja järjestelmälliseen analysointiin ja ratkaisemiseen.

Jopa taulukkomuotoinen valvontalista on helposti datasisällöltään 3D-mallia parempi, vaikka etenkin toisiinsa liittyvien ongelmien, kuten vaikka yhden datakaapelin irtoamisesta aiheutuva muiden lähistön palvelinten ylikuormitus, selvittämistä se ei juurikaan tue.

Konehuoneen mallintamisesta voi kyllä olla hyötyäkin silloin, kun tarkoituksen on nimenomaan simuloida todellista tilaa. Esimerkiksi huoltomiehen kouluttaminen navigoimaan nopeasti suuressa konehuoneessa tai vaikkapa tulipalon sammuttamisen simulointi ovat järkevää virtuaalimaailman käyttöä.