Huh, pelkoni kieli valtoimenaan poskella roikkuvasta ääliökomediasta osoitautui turhaksi: Gondry on onnistunut tekemään huvittavan ja koskettavan elokuvan VHS-nauhan muistokirjoitukseksi. Alun tavanomaisen hörhöilyn jälkeen Jack Black pysyy hyvin lestissään, ja on jopa uskottava intoa ja luottamusta pursuavana korttelihulluna.

Leffateema lämmittää penkinkuluttajan mieltä; jos Cinema Paradiso olisi jenkkikomedia, se olisi tässä. Ruotsatut leffat ovat myös hillittömiä, enpä hetkeen ole hekotellut leffateatterissa niin paljon ääneen kuin tänään (enkä edes ollut ainoa).