Paikoillanne, valmiina, ihan kohta

Viimeaikoina ajatukset ovat pyörineet varsin tiukasti työasioissa, eikä tänne blogin puolelle ole tuntunut juuri riittävän sisällöntuotantopuhtia. Olen kirjoittanut suoranaisesti työhöni liittyvistä asioista melko rajoittuneesti, eipä niissä nyt usein ulkopuolisille kovin kiinnostavia seikkoja lienekään. Kun Ilmatieteen laitoksen ohjelmistokehitysblogia ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa, niin tuupataan tämä nyt tänne. Mainittakoon selvyyden vuoksi, että seuraavat mielipiteet ja johtopäätökset ovat omiani, eivätkä välttämättä edusta Ilmatieteen laitoksen virallista kantaa.

Erilaiset paikkatietoon, eli kartalle sijoitettavaan informaatioon liittyvät palvelut ovat nykyisin kovin hip ja pop, ja niihin liittyvää tekniikkaa ja sovelluksia väsätään hiki hatussa lukuisissa nyrkkipajoissa (kunnes Nokia tai Google tulevat ja ostavat osaajat huomiinsa). Potentiaaliset käyttömahdollisuudet ajan- ja paikantasaisella tiedolla ovat huomattavat kunhan vaan sitä jostain saisi. Ja mielllään ilmaiseksi.

Tämä on huomattu EU:n lainsäädäntötasollakin: noin vuosi sitten tuli voimaan INSPIRE-direktiivi, joka pakottaa jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset asteittain avaamaan merkittävästi datapolitiikkaansa ja yhdenmukaistamaan tiedonjakoinfrastruktuurejaan: Nyrkkisääntönä voisi ehkä sanoa, että EU:n jäsenvaltioden viranomaisten pitää tulevaisuudessa tarjota yhteiskäyttöiset paikkatietonsa kansalaisille ilmaiseksi tai ainakin minimikustannuksin, mikäli niiden julkistaminen ei vaaranna yksityisyyden suojaa, kansallista turvallisuutta tms. Direktiivin toimeenpanoon vaadittavan kansallisen lainsäädännön pitäisi olla voimassa vuoden 2009 keväällä.

Direktiivin tarkoituksena on datan saatavuuden varmistamisen lisäksi erityisesti varmistaa se, että niin eri viranomaiset kuin kaupalliset toimijat ja kansalaisetkin voivat todella käyttää ja yhdistellä saatavilla olevaa paikkatietoa, joten on välttämätöntä sopia yhteisistä rajapinnoista, formaateista ja tietosisällöistä ja käyttää olemassa olevia avoimia paikka- ja metatietostandardeja milloin mahdollista. Teknisen tason vaatimuksia ja ohjeita väännetään parhaillaan EU-tason työryhmissä. Tässä vaiheessa voidaan varmuudella sanoa, että Open Geospatial Consortiumin (OGC) määrittelemät Geography Modeling Language (GML) -pohjaiset avoimet standardit ja Web Service -tyypiset teknologiaratkaisut ovat avainasemassa INSPIRE-direktiivin toteuttamisessa.

Mainiota kaikki tyynni, noin niinkuin periaatteessa. Paitsi että viranomaisilla (ainakin Suomessa, todennäköisesti muuallakin) on vielä kovasti vähän tietoa ja olemattomasti kokemusta GML:n ja OGC:n Web Service -palvelujen pystyttämisestä ja käyttämisestä. Ylipäätään ajatus, että jokaisen viraston ei tarvitse haalia itselleen ja ylläpitää kaikkea tarvitsemaansa paikkatietoa, on vielä monille vieras. Saati sitten, että kannattaisi nähdä vaivaa (= käyttää rahaa) tiedonhakupalvelujen ja formaattien yhdenmukaistamiseksi kansallisesti ja kansainvälisesti. Onhan meillä se excel-muodossa, jos joku joskus sattuisi pyytämään.

Tämä ei tietysti ole mitään uutta viranomaisten tietojärjestelmien kehittämisessä: ainakin viimeaikaisten hallitusten tavoittena lienee ollutkin pakottaa viranomaiset ostamaan tietojärjestelmien suunnittelu- ja kehitystyötä yksityiseltä sektorilta, kun valtionhallinon säästöohjelma leikkaa oman henkilöstön määrää, tai vähintääkin tekee rekrytoinnin lähes mahdottomaksi (palkkakilpailussa valtio ei toki ole IT-puolella pärjännyt yksityiselle puolelle ennenkään). Mutta löytyykö tähän paikkatietoinfrastruktuurin rakentamiseen ja toimialakohtaiseen tiedonmallinnukseen riittävästi asiantuntevaa apua Suomen yksityisen puolen firmoistakaan?

Varmasti jossain tämän alan osaamistakin on tarjolla, mutta ainakin tällä hetkellä muutamat konsultointipalveluja tarjonneet, jo alalla kannuksensa näyttäneet ja kyseisten standardien kehitystyössä mukana olleet firmat tulevat Suomen ulkopuolelta. Mikäs siinä tietysti periaatteessa, mutta tuntuu vähän tarpeettomalta lennättää tyyppejä Kanadasta pitämään koulutuksia ja workshoppeja, eikä suomenkielinen kommunikointimahdollisuus varmasti olisi pahitteeksi (pitää muistaa huomioida pomotkin, hih).

Jos teillä on pätevää alan osaamista tarjolla, niin tulkaa tyrkyttämään itseänne. Jos ei ole, niin hankkikaa sitä osaamista nopeasti. Valtionhallinnossa tarvitaan kipeästi asiantuntevaa apua siinä miten homma käytännössä kannattaa hoitaa ja mikä ei ainakaan toimi. Ja turha sitten yrittää passittaa niitä harjoittelijoita meille selailemaan niitä standardeja netistä konsulttihintaan, sen osaamme tehdä itsekin. Rahaa on kyllä (pakko kai olla, kun lainsäädäntö vaatii).

Käytännössä vähänkään isommat hankinnat on tietysti pakko kilpailuttaa, joten ihan ensimmäisen vastaantulijan kanssa ei sopimuksia voi suoraan solmia, mutta helpottaisi jo sekin, että tietäisi mistä asiantuntemusta on saatavissa. Kyllä sen pään aina yhden seinän läpi hakkaa, mutta keljuttaa, jos se ei ollutkaan ulkoseinä.