Olmiluolan lumoista

Kotona sitä ollaan taas, hienoista matkaväsymystä ja orientoitumisvaikeutta on vielä havaittavissa. Reissu meni oikein hyvin, oli mielyttävää kuulla, että aika monilla meteorologin laitoksilla Euroopassa ollaan kehittämässä tietojärjestelmiä ainakin jossain määrin samojen ajatusten perusteella kuin mihin itse yrittää kehitystä ohjata meillä. Yhteydenpito oman alan muihin toimijoihin, ideoiden vaihto ja ylipäänsä uusien asioiden opiskelu ovat tietysti tällaisissa tapaamisissa aivan keskeisellä sijalla. Itselläni kun ei ole meteorologista koulutusta kahden päivän kurssia enempää, niin oppimista totisesti riittää.

Ljubljanaa tuli jo ansaitusti kehuttua aiemmassa kirjoituksessa. Teimme vierailun myös Postojnan tippukiviluolaan ja Predjaman linnaan (kuva), joista molemmat vierailut ylittivät odotukset. Postojnan luolat olivat paljon suurempia ja tilavampia kuin olin odottanut, todellakin maanalaisia saleja. Oman mausteripauksensa antoi maanalainen juna, joka kyyditsi meidät onkaloihin ja sieltä pois kummitusjunatyyliin. Olmeja en päässyt näkemään, sillä sitä varten olisi pitänyt mennä erilliseen akvaarionäyttelyyn. Ehkä se on reilua, kun eivät ne kuitenkaan olisi nähneet minua.

Luolassa oli jostain syystä valokuvauskielto päällä, joten sieltä ei paljon kuvallista materiaalia kertynyt.Katsellessani kiellosta huolimatta pokkareitaan ja videokameroitaan hyödyntäviä turisteja tuli mieleen, että jossain vaiheessa varmaan väännetään YK:n ihmisoikeuksien julistukseen lisäpykälä oikeudesta henkilökohtaisten kokemuksien tallentamiseen.

Predjaman linna oli myös jännä paikka ja paljon vähemmän turistoitunut kuin Postojnan jama (luola). Monista kaltaisistaan poiketen tämä linna, samoin kuin luolan sisälle rakennettu vanhempi linna oli rakennettu alunperin suoja- ja asuinpaikaksi, ei niinkään turvaamaan ympäröiviä maita tai asutusta. Elokuussa paikalla järjestetään erityinen keskiaikatapahtuma, joka sisältää muun muassa turnajaismeininkiä.

Tuliaisina (itselle) piskuiselta Brnikin lentokentältä tarttui mukaan absinttia (pullon kauneuden vuoksi) ja Piranissa kuivateltua suolankukkaa. Helsingissä yleinen olotila oli silminnähtävästi kesäistynyt viikon aikana, vaikka ihan t-paitakeli ei joka päivä olekaan. Odotan innolla huomisia työpalavereja.