Kaksi ensimmäistä vuorokautta Ljubljanassa alkaa olla takana, ja ihan hienolta paikalta tämä vaikuttaa. Lähinnä on tullut turistoitua siellä missä muutkin, eli vanhassa kaupungissa ja sen ympäristössä. Hieman etäänpänä kaupungin pittoreskiys muuttuu asteen pari sosialistisen betoniarkkitehtuurin suuntaan. Laiskan turistin elämää helpottaa, että englanninkielellä pärjää hyvin, ja hotellin aamiaisjugurtissakin oli maasikaa ja metsmaasikaa.

Eilen kipeiltiin Pekan kanssa kukkulalle, jonka päältä kaupungin vanha, mutta sisäsiistiksi rempattu linna valvoo kaupunkilaisia. Jyrkän rinteen kiipeäminen tuntui punteissa ja ohimoilla, mutta perillä näkymät olivat komeat. Firman sääennusteen mukaan odotimme voimakkaita ukkoskuuroja klo 14:ksi, mutta taivaallinen rymistely alkoikin vasta pari tuntia myöhemmin, joten jouduimme hieman kostuttamaan itseämme vaihtoehtoisin keinoin. Ljubljanski grad on ilmeisesti myös kovin suosittu näyttäytymispaikka hääseurueiden keskuudessa, sillä tällättyjä juhlijoita kameramiehineen ja harmonisteineen valui linnan portista sisään lähes yhtenäisenä virtana.

Kamera oli kannossa ja suurimaksi osaksi varustettuna uudella Tokinan laajakulmalla. Pari tilaisuutta meni harmitavasti ohi objektiivin kontaktihäiriön takia: tarkennus ei pelannut, kun olisi pitänyt nappasta tilannekuva. Ilmeisesti jotain roskaa oli kontaktipintojen välissä tai objektiivi hieman huolimattomasti kiinni kamerassa. Joitakin otoksia latasin jo Flickriin, lisää varmaan tupsahtelee viikon mittaan.

Huomenna alkaa meteorologisten työasemasoftien kehitäjien EGOWS-tapaaminen, ja oma esitys on (perinteiseen tapaan) vaiheessa. Tarkoittaa siis jonkin verran töitä vielä tänään.