Unta lykkäämässä
Eilisestä illasta lähtien olen yrittänyt tehdä kellonkääntöharjoituksia. Ensi yö menee nimittäin poikkeuksellisesti työnteon merkeissä, kun menen tekemään käyttäjätarkkailua päivystävän meteorologin yövuoroon. Eilen piti siis yrittää pysyä valveilla mahdollisimman kauan, ja mikäs sen parempi keino kuluttaa aikaa kuin lähteä kävelylle öiseen kaupunkiin kameran ja jalustan kanssa. Edellisestä moisesta reissusta olikin jo ehtinyt kulua liian kauan. Helsinki on kyllä siitä mahtava kaupunki, ettei yhtään pelota lähteä yksin yöiseenkään aikaan liikkeelle parin tonnnin kuvausvälineiden kanssa ja makoilla maassa saadakseen juuri sen halutun kuvakulman. Tai no, ainakaan kantakaupungissa arkiyöisin. Samalla saa mainion tilaisuuden vilkaista taksien ja hesarinjakajien rinnakkais-Helsinkiin.
Poliisit puhalluttamassa harvakseltaankulkijoita Pohjoisrannassa, rakastuneet vastaantulijasta hieman kiusaantuneina kiertämässä Tervasaarta, silmiää hivelevät kauniit valaisevat yöpilvet värittämässä taivasta, penkkinsä kokonan taakse laskenut autokuski nokosilla parkkipaikalla moottori käynnissä, varhainen koiranulkoiluttaja Krunikan kaduilla.
Niin, ja yksi hullu kädet täynnä salamavaloja räpsimässä kymmeniä otoksia pelastusrenkaasta :-)
Tähän kirjoitukseen voi viitata TrackBack-osoitteella: http://kuvitelmaa.net/cgi-bin/mt/mt-tb.cgi/930









Syksyllä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun muutimme Pohjoisrannasta. Kertaakaan ei ole ollut ikävä. Ennen kuin nyt. On se vaan hieno paikka ja on sulla upeat kuvat!
(salaa toki haaveilen, että vielä sinne päin takaisin muutetaan, kunhan lapset lähtevät kotoa ja pienempikin tukikohta riittää)