Illan aloitti Nic Balthazarin löyhästi totuuspohjainen kertomus Ben X lievästi autistisen teini-ikäisen pojan elämästä, josta kiusaavat koulukaverit tekevät helvettiä. Ainoa lohtu ja ystävä löytyy MMORPG-maailmasta nimeltä ArchLord, jossa Benin hahmo on kaikkea sitä mitä hän ei ole tosielämässä: vahva, päättäväinen, urhea ja ihailtu. Beniä on aina kiusattu erilaisuutensa vuoksi, mutta sisäänpäinkääntynyt lapsi ei ole helposti aikuistenkaan autettavissa, isäänsäkin hän ymmärtää parhaiten silloin kun tämä ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi. Kiusaaminen ja siitä aiheutuvan häpeäntunteen kierre pakottaa lopulta Benin tekoihin myös tosielämässä.

Elokuva on osittain pseudo-dokumentaarinen, sisältäen Benin elämässä läsnäolleiden aikuisten haastatteluja tapahtumien jälkeen. Näytöksessä vieraillut pääsosan esittäjä Greg Timmermans kertoi leffateltan haastattelussa leffan jälkeen, että erityisesti Benin kotiin ja kouluun sijoittuvat tapahtumat mukailevat tarkasti elokuvan vaikuttimean olleita todellisia tapahtumia. ArchLord-peli on todella myös olemassa, ja sitä käytettiin sellaisenaan pelimaailmaan sijoittuvien kohtausten tekemisessä; Timmermansin mukaan ulkopuolisia turhan innokkaita pelaajia jouduttiin jopa hätistelemään pois jaloista “kuvausten” ajaksi. Ben X on myös Timmermansin ensimmäinen elokuvarooli, mitä on vaikea uskoa hänen erinomaisen suorituksensa perusteella.

Ben X:n Suomen levittäjän, Future Film Oy:n puolesta näytöksessä vieraillut Liisa Lehmusto toivoi elokuvalle erityisesti kantavuutta koululevityksessä, mihin on helppo yhtyä. Elokuva uppoaa epäilemättä hyvin nuoriin, joille peli- ja nettivideomaailmaon arkipäivää, ja herättää varmasti kaivattua keskustelua erilaisuuden suvaitsemisesta ja kiusaamisesta.

Iltanäytöksessä vuorossa oli espanjalaista jännitystä ensin Haritz Zubillagan tiiviin Las Horas Muertas -lyhärin ja sen jälkeen Javier Gutiérrezin apokalyptisen Tres díasin muodossa. Ensinmainittu ei minua suuresti onnistunut liikauttamaan, mutta jälkimmäisessä oli jo hyvin vahvaa maailmanloppua odottavan tunnelman kuvausta. Scifiä tästä pätkästä on turha etsiä, fantastista ainesta on oikeastaan vain tapahtumien kehyskertomuksessa, joka antaa ihmiskunnalle kolme päivää elinaikaa ennen suuren meteorin törmäystä maapalloon. Kuten arvata saattaa, moinen uutinen johtaa epätoivoisiin tekoihin, ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, pelkoa kumpuaa myös päähenkilö Alejandron (Victor Clavijo) lapsuuden ajoilta.

Leffan intensiivisen tunnelman katkaisivat jopa kahdesti elokuvan aikana tekniset ongelmat projektorihuoneessa. Parin minuutin puolivalojen ja puheensorinan jälkeen on vaikeaa heittäytyä takaisin tiukkatahtiseen, keskenjääneeseen kohtaukseen. Ongelmista johtuen näytöksen lyhyesti spiikannut ohjaaja ei myöskään ehtinyt (tai halunnut) jäädä haastatteluun katkosten pidentämän näytöksen jälkeen, kuten alunperin oli tarkoitus.