Henk. koht: tammikuu 2005 - arkisto

Mitä siitä tulee, kun laitetaan yhteen hieman huonoa omaatuntoa nettisivujen päivittämättömyydestä, hetki aikaa leikkiä kuvankäsittelyohjelmalla, turhauttavan monta juoksentelua kameran itselaukaisupainikkeen ja sohvan välillä ja muutama tunti HTML-kikkailua? No tietysti uusi webbisivu-leiska. Siirsin samalla iki-osoitteeni Welhon palvelimella olleelta kotisivunvätykseltä tänne. Nyt vaan odotellaan, että setä Google löytää korjatun reitin. Enemmänkin voisi kirjoittaa, mutta nyt ei jaksa. Pakko yrittää vähän nukkuakin välillä.

Huh, työviikko jälleen takana. Tartossa oli ihan yhtä masentava sää kuin Helsingissäkin: vettä ja räntää satoi ja kadut olivat liukkaita ja märkiä. Ei paljon innostanut kävellä kaupungilla.

Minulle on iskenyt kameranhankinta innostus, kääk. Pitäisi muka ehdottomasti saada Canonin 300D digijärkkäri. Edellinen digikamerani on toki jo melkein viisi vuotta vanha, eli siinä mielessä uusinta voisi olla paikallaan. Ehkä sitä innostuisi ottamaan taas enemmän kuviakin, kuvausinto oli viime vuonna vähän heikkoa. Demokuvat ovat kyllä aivan omaa luokkaansa verrattuna nykyiseen kameraani. Ja tietysti tulevaa kiinanreissua silmälläpitäen kunnon kuvausvälineet olisivat paikallaan (tekosyitä, tekosyitä...). Tarvitseehan se maalarikin silveltimensä ;-)

Nyt pitää lähteä tapaamaan viime kesän Protuleiritiimiä, epäilemättä hauska ja älytön ilta ja yö tiedossa, odotan innolla :-)

Vuosi on kääntynyt uudeksi ja ilma räntäsateikseksi, blaah. Uuden vuoden juhlinta tuli ja meni, viikonlopussa ehti tapahtua paljon ja nukuttua tuli vähän ja vääriin aikoihin. Kiitos ystävät juhlista, jatkoista ja seurasta jälleen kerran. Vaikka oli kivaa, nyt on hieman vaikea olo. Vähän niin kuin olisi reputtanut paska jätkä -peruskurssin. Kiitos ja anteeksi melkein-E.

Löysin Anttilan ale-hyllystä Mobyn levyn 18, joka onkin soinut tänään ahkerasti. Fiilismusiikkia, josta ei tahdo oikein löytyä yksittäisinä hahmottuvia helmiä. Sopii kyllä tähän mielentilaan ja ulkona pyörivään pärskypromoottoriin mainiosti, kuten myös lepattavaliekkinen kynttiä ikkunalla.

Keisarikunta-leffa piristi iltapäivää leppoisuudellaan ja musiikillaan. Pariin kitaransoittelukohtaukseen oli saatu hienosti mukaan sitä fiilistä, jota muutaman kerran on itsekin saanut kokea LiLan lauluiltojen loppuvaiheissa, ystävien istuskellessa pimenevässä kesäisessä illassa, mukana kitara, joku joka osaa sitä soitaa ja vielä vähän ääntä kurkunpohjalla. Emma Salokosken elokuvallinen ensiesiintyminen ei nyt varsinainen luonnerooli ollut, mutta ihan hyvin hän siitä suoriutui. Lavalle päästyään Emma toki loisti vakuuttavasti myös kameralle. Leffaa tehdessä on varmasti myös ollut musiikillisesti melko hauskaa, sillä Emman lisäksi pienessä sivuroolissa oli Kwanin Tidjân ja musiikin orkestroinnista vastasi Marzi Nyman.

Edessä rikkinäinen viikko, pitäisi jälleen lähteä työmatkalle Viroon pariksi päiväksi. Jotain ryhdikästä olisi hyvä aloittaa tässä alkuvuodesta. Tuntuu, että aika vaan lipuu käsistä eikä oikein mitään saa aikaan. Jos vaikka saisi aloitettua kyudon treenaamisen uudelleen. Tai ilmoittauduttua työväenopiston puutyökurssille. Tai jotain.