Henk. koht: helmikuu 2005 - arkisto

Tullessani töistä kotiin odotti eteisen lattialla viattomannäköinen valkoinen kirjekuori. Valot päälle ja vilkaisu kuoren osoiteluukusta sai epäilykset heräämään: Lähettäjänä oli muinaisilta opiskelijavuosilta (no onhan valmistumisesta sentään jo n. 7 kuukautta) liiankin tutuksi tullut Kela ja Helsingin yliopiston opintotukilautakunta. Tästä ei voi seurata mitään hyvää. Eikä seurannutkaan.

Kuinka ollakaan viimeiseksi(?) jäävä virallinen yhteydenotto yliopistolta on päätösehdotus vuoden 2003 opintotuen takaisinperinnästä. Jopas oli riemullinen avaus tälle perjantai-illalle. Olin näköjään laskenut vuosituloni reilu vuosi sitten 614,70¤ liian pieniksi. Olisi pitänyt jättää se kolmas (viimeinen) opintotukikuukausi nostamatta. Tai tajuta maksaa se takaisin vuoden lopussa.

Seuraava ei ole tarkoitettu ihan pelkästään vinetykseksi, vaan neuvoksi gradunsa kanssa raataville: ottakaahan onkeenne.

Keväällä 2003 rahatilanteeni oli pitkittyneen graduprojektin ansiosta aika kehno, joten päätin nostaa viimeiset opintotukeni pois. Kevääseen osui vielä muutto vapaiden markkinoiden vuokrakämppään, kun HOAS päätti, että olin asunut samassa Merihaan solussa liian pitkään. Kun muita tuloja opintotuen lisäksi ei ollut ja 560¤ kuukausivuokraa oli maksettava, piti ottaa vielä systeriltä korotonta lainaa elämiseen aika lailla reilusti.

No, kesäksi oli jo pakko löytää töitä, ja kun iso-Gkin oli vihdoin loppuvaiheessa, päätin panostaa kokopäiväisen alan duunin löytämiseen. Homma onnistuikin mainiosti, kun pääsin Tikeen; työt alkoivat Juhannuksen jälkeen ja hynää alkoi taas tippua velkojen katteeksi. Gradu valmistui sitten lopullisesti korjauskierrosten jälkeen elokuussa ja paneuduin syksyn täysillä työelämän haasteisiin. Valmistumisesta puuttui enää yksi pakollinen tietojenkäsitelytieteen laudatur-kurssi, jonka ajattelin tenttiä pois jossain välissä. Tuo jokin väli tuli sitten vasta keväällä 2004 ja välikokeiden kautta, mutta onnistuneesti läpi kuitenkin. Samana keväänä juoksin vielä kesken duunipäivien omasta mielenkiinnostani Kumpulassa mainion Arkipäivän fysiikkaa-kurssin luennoilla. Kesäkuun publiikkiin sain sitten kaikki kurssit ja paperityöt kasaan ja kävin pokkaamassa tutkintotodistuksen pois juhlallisin menoin.

Viime syksynä maksaessani opintolainani takaisin luulin opintoaikaisten rahajärjestelyjeni olevan loppuunkäsiteltyjä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Blaah.

Kelan päätöskirjeen lopussa seisoo (ihan oikeesti):

HELSINGIN YLIOPISTO
OPINTOTUKILAUTAKUNTA

SALLA SALAKKA
SIHTEERI

Eikös salakka ole joku kala? Vähän tässä haiskahtaa... (Kuva sivulta Vesku, Vesijärvi II-projekti)