Henk. koht: heinäkuu 2005 - arkisto

Leikitään hetki. Leikitään, että olisi joku viettelyä vaille valmis, odottamassa odottamatonta yöllistä tekstiviestiä, joka kutsuu kävelylle. Lähtisitkö?

Sitä ennen toki jo hieman valmisteluja, viimeisimpinä teeleipiä uunista pyyhkeen sisään ja kuumaa jasmiiniteetä termariin. Ja sitten liikkeelle.

Veisin Kaisaniemenrantaan, tumman veden vierelle katsomaan pikkukalojen polskintaa, ja veden varaan itsekin, puiseen soutuveneeseen pehmeiden vilttien keskelle kaksin. Ja sitten irti.

Soutaisin rasvatuin airontapein halki Kaisaniemenlahden kohti Tokoinrantaa. Juuri siihen, mistä pääsee laskuvettä vastaan junien ali, pimeän läpi Töölönlahdelle, keskelle hiljaista kaupunkia, pilvenharsojen välistä nousevan persikkakuun, harhasuuren, alle. Ja siihen laskisin ankkurin, pysähtyisin katsomaan kasvojasi heikossa valossa.

Tänä yönä olen siellätäällä.

Hyvin onnistuneet hääjuhlallisuudet takana. Olimme veljeni Ollin kanssa aika pitkälti eilen vastuussa keittiöstä, mikä oli ruuanlaittohöyrähtäneille luonnollinen valinta. Melkein kaikki ruuat oli kyllä jo laitettu etukäteen isäntä(/emäntä?)väen toimesta, joten meille jäi tehtäväksi käytännössä vaan tarjoilla ja plokata.

Väkeä kävi päivän aikana ehkä neljä-viisikymmentä, josta n. 20 sukulaisten kahvittelukattauksessa ja loput ystävien ja nuoremman sukulaisväen illanistujaisissa. Lämpötilan kannalta uunin ja tiskikoneen lämmittämä keittiö ei nyt ehkä ihan paras vaihtoehto ollut, mutta ruuan ja juoman lähteille syntyi jälleen mukava sosiaalinen piiri, keittiössähän on tunnetusti parhaat bileet :-) Boolia oli sitten lopulta ihan riittävästi yhden täydentävän kierroksen jälkeen ja kylmennykseksi maljaan ryhdyttiin jossain vaiheessa hakkaamaan jääkimpaleita pakastimessa jäädytetyistä 10l vesisankoista vasaran ja piikin avullla. Siskon miehen sisaruksiin oli kiva tutustua tarkemmin, eiköhän tästä aukea jälleen hieman uutta ihmisympyrää. Yhteistä ruokasessiota jo alustavasti vähän suunniteltiinkin yön tunteina.

Tänään sitten lepäilyä ja rauhallista sunnuntaipäivän viettoa täällä Tampereella, mikään kiire ei ole kotiin. Sitäpaitsi jääkaapissa on vielä yllin kyllin mansikkakakkua tuhottavaksi. Tuo uunituore lanko vähän lupaili järjestää päivänäytöksen Sky Captainistä, josta olen nyt saanut sen verran ristiinmeneviä arvioita, että pitää katsastaa se ihan itse. Kunhan se nyt vaan pääsisi ylös tuolta sängynpohjalta nuutuilemasta ;-)

Oli pakko, varsinkin, kun Angina listasi tänään Yön inhokkeihinsa ;-)

Tuska-festivaali näkyy ja kuuluu jo kaikkialla, vaikka jytärymy Kaisaniemessä alkaakin vasta huomenna. Mustia bändipaitoja ja PVC-vaatteita, värikkäitä ja pitkähiuksisia päitä, pussikaljoitteijoita vielä tavallistakin enemmän. Kaisaniemen kentän kautta läpikulku oli estetty aidoilla jo eilen, tämän illan ja maanantain välillä Kaisaniemenlahdelta pääsee Rautatieasemalle vain kävellen tai pyörällä ratapihan viertä. Olutravintoloissa ja jopa pikaruokapaikoissa on taustamusiikki vaihtunut astetta tai paria hevimpään suuntaan. Aikamoinen kansanjuhla siis. Itse en sitä kuitenkaan ole todistamassa, sillä lähden viikonlopuksi Tampesteriin.

Joko sitä tuntee tulleensa vanhaksi tai sitten on muuten vaan hieman huolissaan, kun kuulee, että pikkusisko on menossa naimisiin. Aikuisten juttuja kuitenkin on se semmoinen. Sitä pitäisi tuon tiedonpalan yhteydessä sisäistää, että systerikin on ihan oikeasti tullut aikuiseksi ja etenee elämässään sen mukaisesti. Menee ohi kilpikonnasta, saattaisivat jotkut sanoa. Suorempaa tietä kick bikellä, että suihkista vaan, uuteen yhteiseen omistusasuntoon. Mikäs siinä, kun saa hyvän vauhdin, eikä kovin suuria kuoppia ole näkyvissä, niin ei sitä kannata jarruttelemaankaan ryhtyä. Näissä mietteissä siis huomenna isoveljen kanssa kohti Tamperetta ja maistraattia. 25 astetta lämmintä ja ukkoskuuroja ei nyt vaikuta ihan parhaalta säältä palloilla tummassa puvussa, mutta minkäs teet. Onnea ei saa toivottaa etukäteen, siispä en nyt toivota sitä vielä tässä.

Ainiin, toivottavasti sivut vielä pysyvät näkyvissä, sillä 5 gigatavun kuukausittainen liikennekiintiö tuli täyteen tänään. Olette latailleet Aasianmatkan kuvia hurjaan tahtiin, ja Digikamera.netissä 8.7. julkaistu linkki sivuilleni toi  (ja tuo edelleen) aika paljon trafiikkia. No ei se mitään, hyvä että sisältö kelpaa, ja tuskin sieltä nyt ihan välittömästi lisälaskua tupsahtaa.

Jos jollakulla ei ole parempaa tekemistä kuin istua netin ääressä näin kauniina kesäiltana, niin voipi vaikka katsella Discovery-sukkulan lähtöä livenä Nasa TV:stä. Tarjolla on RealPlayer- ja Media Player -streamit, MP näyttäisi olevan muutaman minuutin jäljessä jostain syystä. Ajattelin mennä Tavastialle katsomaan Bassosoolon SM-kisoja ja Q-Continuumia, mutta kurkku ei oikein ole huutoäänestyskunnossa, joten kaipa sitten luumuilen kotona ja yritän olla sairastumatta pahemmin viikonlopuksi.
---
20:34: Huomasivat vian yhdessä polttoainesensorissa, jonka tarkoituksena on sammuttaa rakettimoottori, jos polttoaine yllättäen lähenee loppumista. Näyttää, että laukaisu viivästyy. Ei siis lähtöä tänään. Mahtaa olla turhauttavaa, kun kaverit olivat jo turvavöissä ja valmiina lähtöön.

Soihdusta oli tänään juttu Hesarin nuortenpalstalla, hyvä hyvä! Uskontoihin sitoutumattoman  nuorisokahvilan myynti ei ole ollut ihan toivotun mukaisista, kun tarkoituksena olisi kuitenkin voitontavoittelemattomuuden lisäksi myös olla tuottamatta kovasti tappiota. 8 asiakaspaikan kahvilan pyörittäminen Töölössä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen rahasampo. Jotenkin hienoa kahvilan ympärille kehittynyttä toimintaa (mm. taidenäyttelyt ja tiedekahvila-esitelmät) pitäisi saada pyöritettyä eteenpäin ja kehitettyä.

Kuulin, että kahvilaporukka on pohtinut mm. espressokoneen hankintaa kahvilaan ja innostuin luomaan tätä asiaa koskevan aiheen Kahvilasi-foorumin keskusteluihin:

Olisikohan jollakulla suosituksia espressokoneesta & myllystä pienimuotoiseen kahvilakäyttöön? Lokakuussa 2004 Helsingissä Aurorankadun ja Nervanderinkadun kulmassa avattu voittoatavoittelematon ja uskonnollisesti sitoutumaton nuorisokahvila Soihtu haikailee mahdollisuutta laajentaa tarjontaansa hyvän kahvin suuntaan, mutta maltillisella budjetilla.

Lämmönvaihdinkone tuntuisi minusta vähimmäisvaatimukselta kahvilakäytössä, mutta tilaa ei ilmeisesti aivan hirvittävästi n. 10 asiakaspaikan kahvilassa ole keittiöpuolellakaan.

Tässä olisi nyt loistava tilaisuus myös tukea hyvää asiaa. Soihtulaiset ovat innostunut, pääosin vapaaehtoisista koostuva, kahvilatyöstä ja parhaan mahdollisen laadun tavoittelusta kiinnostunut poppoo, monilla on Prometheus-leiritausta. Uuden pienen kahvilan pyörittäminen Töölössä ei kuitenkaan ole hirvittävän hyvä rahasampo. Myyntiä ja laatua pitäisi saada ylös, jotta toiminta ei pyörisi kovin pahasti tappiolla, mutta rahaa uusiin investointeihin ei paljoa ole. Laitteiden lisäksi pitäisi tietysti panostaa myös nuorten koulutukseen, jotta koneista saadaan paras mahdollinen hyöty irti. Tarttukaapa haasteeseen!

Taustasta sen verran, että uskonnottomia aikuistumisleirejä nuorille järjestävä Prometheus-leirin tuki ry on voimakkain yksittäinen tukija osuuskuntamuotoisesti pyöritettävän kahvilan takana. Osuuksia on lisäksi reilulla 90 yksityishenkilöllä ja yhteisöllä, jotka ovat halunneet tukea kahvilan toimintaa.

Käykääpä ainakin katsastamassa paikka, vaikka nettisivujen kautta jos ei muuten.

Kenties ryhdyn sittenkin taidekehystäjäksi, kun kyllästyn IT-maailman kiemuroihin. Mongoliasta ostamani kankaalle tehty maalaus sai ihan tyylikkäät, pelkistetyt kehykset niinkin edullisesti kuin 77¤ hintaan. Aika rapea hinta, varsinkin kun ottaa huomioon, että maksoin itse taideteoksesta Ulan Batorin State Department Storen turistiosastolla n. 18¤. Tai ehkä sittenkin ryhdyn puusepäksi, joka höylää tuota kehyslautaa 21¤ metrihintaan.

Eilen tuli käytyä aurinkoa tervehtämässä ympäri Helsinkiä, mm. Suokissa ja Hietaniemessä. Opettelin kalansilmälinssin käyttämistä ja esim. merenrantakuvaukseen se onkin aika mainio vekotin. Vähitellen sitä taitaa oppia sen kanssa elämään niin, etteivät kaikki kuvat ole ihan omituisia. Taivasta kyllä saa leikata pois ja aurinkoa varoa, mutta ihan kivaa jälkeä sillä saa aikaan, kun maisema niikseen sattuu. Sitä aurinkoa olisi sietänyt varoa muutenkin, koko kevään ja kesän T-paidan hihojen varjossa viettäneet olkapäät ovat saaneet epäterveen punaisen värin :-(

Ilta-aurinko tarjosi sitten taas jo totuttuun tapaan lämpimiä sävyjä kasvoille 50mm kiinteällä tallennettaviksi Hietsun suunnalla. Uskomatonta, että tuolla kun napsii, niin juuri mitään korjauksia ei tarvitse tehdä jälkikäteen, niin hyvää on jälki. Erittäin hyvä ostos. Aukon kanssa saa kyllä olla sen verran tarkkana, että paljon 2.8 suurempaa ei kannata valita, jos haluaa koko kasvot syvyystarkuusalueen sisään. Muutamia mallikappaleita päivän saaliista voi tarkastella Galleriassa.

Puoli vuotta ja 139 postausta on tullut täyteen Pelkkää kuvitelmaa. Kiitos lukijoille, kaikesta turhan paljon huolimatta. Nostakaamme silmälasit ja kalamaljat, shille!