Henk. koht: maaliskuu 2006 - arkisto

Rucolaa ja valkosipulia

Kesäaika pääsi jälleen yllättämään ja nappasi tunnin pois sunnuntaipäivästä. Kävin kuvailemassa VR:n Makasiineja, jotka ovat kohta muisto vain Musiikkitalon rakennustyömaan montussa. Haikeaa oli siellä ja räystäiltä törröttäviä jääpuikkoja. Varmaan vahingossa häiritsin teleobjektiivin kanssa hyöriessäni Diakonissalaitoksen piikinvaihtoambulanssin potentiaalisia asiakkaita ennen kuin tajusin mistä on kyse. Sori vaan jos niin.

Ajattelin kokeilla paistaa kasvistäytteisiä leipäsiä vähän samaan tapaan kuin mitä näin viime vuonna Xi'anin muslimikorttelin katukeittiössä tehtävän. Parasta, mitä siinä projektista sain aikaan, oli tuo oheinen kuva. Valitsin väärän taikinan ja liikaa valkosipulia suhteessa kyspennysaikaan ja jouduin dumppaamaan kaikki tuotokset parin maistohaukun jälkeen roskiin. Tervetuloa I-koekeittiöön.

Illalla nähty Bennett Millerin Capote oli kovin vaikuttava. Onneksi olin yksin sitä katsomassa, seura olisi melko varmasti pilannut hyvän ahdistuksen siitä, että elelen lukutaitoisena kirjaston vieressä vain heilauttaen symbolisesti kättäni tuhansille ihmisille, jotka ympäri maailman ovat valuttaneet sydänverensä luodakseen huomattavan hyvää kirjallisuutta. Onneksi on Philip Seymour Hoffman, joka armollisesti suostuu tuottamaan kirjailijasta kertovan leffan ja häikäisemään minua sen pääosassa. Henkilökohtainen Oskari-palkinto hänelle myönnettäköön siitä.

Eilen tuli koettua talvista metsää oikein urakalla, kun lähdimme Nuuksioon hakemaan materiaalia Robertin ja Tomin Raate-bändin tulevalle levyllle. Itselläni oli mukana kuvausvehkeet ja Robertilla kevyen kotistudion äänitysvehkeet. Siellä sitä sitten tarvottiin yli polven lumihangessa etsimässä täydellistä äänimaisemaa. Ihan hauskaa oli, vaikka saimme todeta sellaisia elämän peruasioita kuin että kumisaappaan sisällä saattavat sukat kastua litimäriksi ja linnut eivät anna (ainakaan ilmaiseksi) äänittää keväistä laulantaansa.

Takasin Helsinkiin päästyämme olimme jo sitten aika puhki, tars vissiin tehdä edes jotain tuon kunnon kohottamiseksi. Kiitos vielä Herrmannin pariskunnalle saunasta ja hyvästä ruuasta.

Nyt on lähdettävä katsastamaan kaupungin keväisyyttä ja lits läts lammikoita. 

Talvi se vaan ei näytä antavan helposti periksi tänä vuonna, vaikka iltapäivällä aurinko jo sulatteli vesilammikoita kaduille, niin hetki sitten sateli taas nenäliinoja. Duunihommien intensiivisyys ja kaikenlainen puolikuntoisuus ovat vieneet voimia niin, ettei oikein tunnu tulevan enää iltaisin ulos juurin mitään julkaisemisen arvoista. Onkos se nyt mainitsemisen arvoista, että menee yhdeksäksi töihin, tulee seitsemältä kotiin, syö pari leipää, hörppää mukillisen teetä, vilkuilee tutut blogit läpi ja menee nukkumaan. No oli tai ei, niin tuli tuo viimeaikainen rutiini nyt mainittua. Saldotunteja täytyy kyllä alkaa pitää pois ihan järjestelmällisesti, kun nuo huitelevat tällä hetkellä yli viidessäkymmenessä. Jos sitä vaikka seuraavat seitsemän viikkoa maanantaina tulisi ja perjantaina lähtisi puolelta päivin duunista...

Päivän pirityksenä voitanee pitää uutista, joka vahvistaa Don Johnson Big Bandin uuden levyn jukaisupäiväksi 19. huhtikuuta. Sehän on muutoinkin juhlapäivä, terkkuja vaan Liisalle jos satut tätä lueskelemaan. Viikkoa aiemmin julkaistava Road-sinkku on jo kuuleman mukaan pyörinyt ainakin YleX:n soittolistoilla ja näköjään soinut Radio Helsingissäkin 4 kertaa viimeisen viikon aikana, mutta ei ole kyllä omiin korviin kuulunut. Snessu kyseli vanhan blogin puolella tulevista keikoista, mutta niistä ei kyllä ole vielä minulla mitään tietoa. 19.4. on näköjään Tavastialla esiintymässä Kemopetrol, edellisenä viikonloppuna Zen Cafe ja seuraavana perjantaina Diablo joten sinne ei oikein hyvin taida mahtua. Vanhaa voisi ehkä kokonsa puolesta kuvitella vaihtoehtoiseksi levynjulkkarikeikkapaikaksi, vaikkei siellä kyllä ihan samaan fiilikseen taida päästä. No, turhaa taitaa olla spekuloida, eiköhän pojat jostain sopivan mestan bongaa. Bändin nettisivua kannattaa tiirailla ja vaikka tilata uutiset RSS-syötteenä, niin ei jää kelkasta.

Kamera pahalainen ei ole vieläkään saapunut tanskalaisen nettikaupan varastoon, tässä on jo yli viisi viikkoa odoteltu. Sieltä tulee vaan viikon välein sähköposteja, että pahoillamme olemme, mutta kun ei toimittajalla ole. Viimeisin arvio on 1.4. Saas nährä pitääkö tuokaan aikataulu.

Tänään voisi olla leffailta. Taitaa vaan sen verran laiskottaa, että tulee turvauduttua naapurikorttelin masuuniin teatterin sijasta. Perästä kuuluu jos jotain näkyy.

Lomaa vietetään täällä Himoksella viimeistä päivää. Selkä ei tosin ole sallinut laskettelua kuin puolentoista päivän ajan, että vähintään puoliksi on tullut sairaslomaa vietettyä. Sinänsä sääli, sillä täällä tuntuvat rinteet olevan melko hyvässä kunnossa ja valinnan varaakin riittää ihan kohtuullisesti lomakaudella kaikkien hissien ollessa käytössä. Jonojakaan ei ollut kuin lauantaina, ilmeisesti Keski-Suomen hiihtolomalaiset ovat pääosin ajelleet kauemmaksi pohjoiseen.

Hauskaa on kuitenkin ollut lukuunottamatta eilistä iltaa, kun yhden matkalaisen vanhat vahvat palailivat sen verran pätkittäin, että ammattiapu oli tarpeen kutsua hätiin. Täällä tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan, välillä vähän liikaakin.