Henk. koht: toukokuu 2006 - arkisto

Tällaiset katkonaiset viikot eivät ole minua varten. Eilen luulin puoleen päivään saakka viettäväni heilatonta helatorstaita asianmukaisesti nukkuen pitkään ja heräten hitaasti. Täydellisen hämäyksen varmisti kännykän kello, joka oli automaattisesta päivittymisestä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) siirtynyt vuorokauden verran ajassa eteenpäin. Ilman työkaverin tekstiviestiä olisin sitten varmaan mennyt tänä aamuna ihmettelemään duunipaikan hiljaista meininkiä. Varoittava esimerkki: näin voi käydä ihmiselle, jolla ei ole säädyllisyydentajua hankkia kotiinsa televisiota. Nyt sitten kun juuri on päässyt vapaapäivän makuun, niin huomenna onkin yksittäinen duunipäivä. Olisihan tuon toki voinut vapaanakin pitää, mutta kun olin jo sopinut tapaamisen huomiseen iltapäivään, niin ajattelin, että olkoon menneeksi.

Huominen lienee duunissa toisaalta niin hiljainen päivä, että saa varmaankin melko rauhassa pohtia asioita. Pieni tuumastauko onkin paikallaan, sillä kahden viikon kuluttua on lähtö working group -tapaamiseen Budapestiin, jossa pitäisi olla edes jotenkin kohtuullisen hyvin pureskeltua asiaa esitettäväksi. Se vähän harmittaa, ettei ole vielä ehtinyt saada kerättyä juurikaan tietoa esiteltävänä olevan teknisen ratkaisun suorituskyvystä tai luotettavuudesta, vaikka ideat tuntuvatkin ainakin omasta mielestä hyviltä. Olisi niin kiva näyttää, että hei tämä juttu oikeasti myös toimii hyvin.

Pahus, kun näyttää, että kesän lomasuunnitelmat torpedoivat useampia ystävien  tärkeitä juhlatilaisuuksia. Tähän mennessä tiedossa ovat ainakin yhdet häät, parit valmistujaiset ja yhdet nimiäisjuhlat, joihin en todennäköisesti pääse paikalle. Pitäisi ilmeisesti lomailla vasta heinäkuun puolenvälin jälkeen.

Ainiin, taas kerran sai todeta, että on pirullisen vaikeaa ottaa itsestään kuvaa. Mikään kun ei kelpaa, ja itselleen kehtaa sen myös sanoa. Kelvatkoon nyt tuo taas toistaiseksi. Eipä kyllä tuon perusteella uskoisi, että samalla kaverilla oli hartioille yltävät dreadlocksit kannossa  kuutisen vuotta sitten.

"Tästäkö lopulta alkaa se aikuisuus?", ihmettelen itsekseni jääkaapissa perjantai-iltana ruokakaupasta varta vasten täksi päiväksi ostettua lounasmateriaalia. Lyhyen pohdinnan  jälkeen huomaan, etten juuri koskaan osta kaupasta ruokatarpeita kuin saman päivän kokkailua varten. Siksipä kauppojen sunnutaiaukiolot ovat minulle erityisen iloinen asia. Harmillisen harvoin sitä vaan ylipäänsä saa aikaan ryhtyä kotona ruokaa valmistamaan, yhden hengen annoksissa tekemisen vaiva tuntuu usein liialliselta, vaikka ruuanlaitto kivaa puuhaa onkin. Tai ehkä olen vain liian laiska.

Eilen tuli postissa tilaamani espressokoneen puhdistussetti, joka vaikuttikin toimivan mainiosti: kylläpä jälleen parani kahvinmaku, kun sain vanhat röynät huudottua ja jynssättyä irti koneen syövereistä. Nyt vaan täytyisi jälleen ostaa kelvompia papuja jostain. On kenties ulotettava keskustaekskursio Punavuoreen saakka ja poikettava juttuhetkelle Kaffecentralenissa pitkästä aikaa.

Kääntelin eilen illalla käyttämäni kuvagalleriasovelluksen käyttöliittymän suomenkieliseksi  (mitäpä sitä muuta perjantai-iltana, kuin koodausta). Laittakaapa palautetta, jos jotain ongelmia ilmenee.

Illalla sitten mennään porukalla Tavastialle kuulemaan Don Johnson Big Bandiä. Joulukuussa meininki oli hienoa, mutta kenties jotenkin hieman edellisvuosien aggressiivisuudesta tasaantunutta. Uuden levyn materiaali taas on kovin heterogeenistä, mutta mielyttävää kuultavaa. Saapas nähdä, onko jo melkein bändin tavaramerkiksi kohonnut pomppuosasto jäämässä vähitellen historiaan.

Ainiin, muutakin juhlittavaa tänään on. Tasan vuosi sitten lähdettiin junalla kohti  Moskovaa Siperia-Mongolia-Kiina -reissun aloittajaisiksi. Reissu oli näin jälkikäteenkin arvioituna todella onnistunut. Onneksi tuli kirjoiteltua matkapäiväkirjaa ja räpsittyä paljon kuvia. Tänä kesänä kokemuksia kertynee Budapestistä, Islannin länsirannikolta ja Pariisista. Vesi kielellä odotamme näitä.

Puhelinlaskusta voisi päätellä, että olen ollut viimeaikoina jossain määrin  passiivinen: huhtikuussa yhteensä 5 soitettua puhelua ja 13 tekstiviestiä. Tuskinpa olisin vähempään kyennyt yrittämälläkään. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä keneenkään, pahoittelut teille, jotka olisivat ansainneet enemmän huomiota. Jotenkin vaan on ollut kovin saamaton olo, intensiivinen duuni on vienyt voimat. Yritän parantaa tästä.

Ärsyttävää, kun olisi niin paljon ideoita, joita palaisi mieli päästä kokeilemaan ja tekemään, muttei vaan ehdi. Kaipa tuo on osittain omaakin syytä, kun ei ole saanut omia hienoja ideoitaan omasta päästään ulos, jotta joku muu pääsisi niillä leikkimään. Joskus tulee sellainen olo, että olisi niin paljon helpompaa olla vaan suunnittelemassa tietojärjestelmiä kuin itse olla korviaan myöten myös koodaushommissa. Mutta tässä kohtaa aina herään, ja muistan, kuinka ylpeänä sitä katselee omien kättensä tuloksia silloin, kun on tullut saatua aikaan jotain kaunista ja toimivaa. En minä malttaisi siitä kokonaan luopua. Mutta jossain välissä on kevennettävä, muuten ehtyvät ideatkin.

Tänään meni duunissa vielä tavallistakin pidempään, kun valmistelin huomista koulutusmateriaalia, viimetingassa, kuinkas muutenkaan. Huomenna sitten nähdään kuinka homma menee, nyt illalla koulutusluokassa oli havaittavissa hieman huonoja enteitä: softa, jonka käyttöä pitäisi opastaa, ei lähtenyt millään edes käyntiin ja Open Officen esitystyökalun Windows-versiolla tehtyjen "kalvojen" nuolet olivat Linuxissa aivan mitä sattuu. Just great.

Eilen sain sentään aikaiseksi käydä parin tunnin iltalenkillä Lintsillä ja Töölönlahdella, mistä tarttui muistikortille joitain ihan kivoja vaikutelmia. Illan pimennyttyä tuli myös fiksattua kuvagallerian rikkinäiset RSS-syötteet, joten nyt niitä voi ihan oikeasti tilailla, jos kuvat kiinnostavat. Kussakin kokoelmassa on oma syöttensä, samoin kussakin niiden alla olevassa alikokoelmassa. Koko gallerian viimeisimmät lisäykset löytyvät päätason feedistä ja sama ihmisyställisemmin muotoiltuna feedburnerista.

Sateista ja paisteista äitienpäivää tänään Helsingissä ja hyvä niin. Sadetta olikin oikeastaan jo vähän ikävä. Vähän väsyttää viikonlopun juhlinnan jäljiltä, mutta onneksi on vielä tämä lepopäivä aikaa laiskotteluun.

Eilen satuin Krunikassa paikalle ravintola Pianoon, jossa oli yllättäen  maanmainion beatboxaajan Felix Zengerin keikka. Aika moottoriturpa tuo kaveri kyllä on, pakko myöntää. Seuraavan kerran Zengerin kykyjä todennäköisesti päästään ihailemaan ensi viikon lauantaina Don Jonhson Big Bandin keikalla Tavastialla. Vakuuttavimmillaan tuollainen one-mouth-band on kyllä yksin tai vain parin kaverin kanssa, jolloin uskomattoman monipuoliselle ilmaisulle jää tilaa. Paikan äänentoistossa olisi kyllä ollut reippaasti parantamisen varaa, tuli mieleen Uuden ylioppilastalon Alinasalin vahvistin, joka aikanaan katkoi musiikkia tasaisin väliajoin ylikuumenemisongelmien takia.

Laitetaan vielä lopuksi tätäkin kautta onnittelut kaksi päivää vanhalle äidille ja koko perheelle Herrmann. Nyt vaan jäädään odottamaan nimikomitean päätöksen julkaisemista. Se pelätty äitienpäivän ja synttäripäivän päällekkäisyys näyttäisi sitten osuuvan kohdalle ensimmäisen kerran tytön seitsenvuotissynttäreillä 12.5.2013, mutta onhan tuota vielä useampi vuosi aikaa suunnitella.