Henk. koht: heinäkuu 2006 - arkisto

Viikonloppu meni aika lailla aktiivisesti hengailemalla ystävien kanssa ympäri kesäistä kaupunkia. Nukuttua tuli aika vähän ja vääriin aikoihin, mutta muistiarkistoon jäi muun muassa upea, sateenkaaren värittämä auringonnousu Ruoholahdessa kulttuurikaupunki 2000 -vuoden lasikuutioilla ja se, että eilen Kaivopuistossa piti vetää pitkähihainen päälle ensimmäistä kertaa sitten kuukauden takaisen Islanninreissun.

Kaivarissa tuli nähtyä ainakin osittain seuraavia artisteja: Notkea rotta, Nieminen & Litmanen, Maria Gasolina, Wigwam ja Don Johnson Big Band. DJBB alkaa ta tosiaan olla big band: nelihenkisen perusbändin lisäksi tällä kertaa lavalla olivat lähes koko setin ajan Emma Salokoski, rytmikaksikko Juuso Hannukainen ja Tero Rantanen, beatboxinvelho Felix Zenger ja harvinaisempana vieraana trumpetin varressa Verneri Pohjola.

Päivän puheenaiheeksi nousi kuitenkin Notkea rotta -bändin Rautaperse-nimisen artistin keikoillaan jo useasti käyttämä poliisihaalari, jonka ihan oikea virkavalta kävi takavarikoimassa keikan jälkeen lavan takana. Katseltiin ensin, että onpa rentoa meininkiä, kun virkapukuinen poliisi astelee digipokkari kädessä yleisön läpi lavan  eteen ja nappaa poliisiin sanoituksissaan vähintäänkin karusti suhtautuvasta bändistä muutaman keikkakuvan. Mitä ilmeisimmin siinä kerättiinkin sitten vain todistusaineistoa.

Tapahtuneesta vihjaaminen kaveriporukan toimittajatutulle johti näköjään parin palstan juttuun aamun Hesarin kaupunkiosassa. Toimittajan mukaan artisti oli myöntänyt asun olleen "90% ehta poliisin kenttäasu" ja sen takavarikoinnin vain ajan kysymys. Aika kilttejä nämä meidän pahisräppärit kuitenkin.

Lähdin ajoissa töistä pois ja hain fillarin matkalla huollosta. Nyt on kulkupeli jälleen kuin uusi, jee! Tänään voisikin tehdä parin tunnin testilenkin Keskuspuiston läpi Haltialaan ja Vantaanjoen vartta takaisin. Näyttää sen verran vetävän pilveen, ettei siellä ehkä aivan paahdu. Vesipullo täytyy silti muistaa ottaa mukaan. Saapa nähdä miten kevään kestäneestä vaivasta vielä jonkin verran toipumassa oleva ristiselkä suhtautuu poljentoon.

Pyörän mittarin paristo on näköjään taas uupunut. Siinä on kyllä sellainen laite, joka aina pettää silloin, kun sitä tarvittaisiin. Olen melkein varma, että minulla on varanappi jossain laatikon pohjalla, mutteihän sitä tietysti nyt mistään löydä. Samapa tuo.

No niin, lomilta on lompsittu ja ensimmäinen, puolitehoinen työpäivä takana. Hiljaista siellä vielä on, arvaahan sen, valtion virastossa heinäkuussa. Hyvää aikaa siis kulutella kevään aikana kertyneitä saldotunteja pois lähtemällä tavallista aikasemmin kotia kohti.

Yksi ikuisuusvenytysprojekti nytkähti liikkeelle, kun vein fillarini keväthuoltoon (nii-in). Lopasivat uuden veroisen pyörän ylihuomiseksi, aika pian siis, vaikka vaihtoon menivät koko vaihteisto, takarataspakka, ketjut ja jarrupalatkin. Eipä taida olla ruuhkaa tähän aikaan vuodesta. Loppukesäksi voisikin sitten olla hankkimatta kautta matkakorttiin, niin saattais tullla vähän poljettuakin. Työmatkat Kumpulaan ovat hyvä alku.

Löysin tänään töistä kävellessä kadun, joka aikakin näin vihreään aikaa oli aika kiva:Vallilantaival kulkee mukavasti mutkitellen puiden varjostamana Vallilan siirtolapuutarhan eteläreunaa Hämeentieltä Mäkelänrinteen uimakeskukselle. Niin sitä vaan usein jämähtää tutuille reiteille, että aina joskus huomaa jonkun ilmeisen paikan lähiympäristössään jääneen kokonaan huomaamatta.